The last stand of darkness? - Prologi

Prologi

Pimeä kokoustila. Viisi henkilöä istui leveillä nahkasohvilla, jokaisen pää huppujen suojissa. Tunnistamattomien muukalaisten kaavut olivat repeilleet. Kukaan ei puhunut, ainoastaan rätisevät lieskat tulisijassa pitivät huoneen tunnelmaa yllä. Levottomuuden merkit olivat kuitenkin selkeästi havaittavissa, yksikään muukalaisista ollut täällä mielellään, ainoastaan pakon edessä.

Varjoista hivuttautui kuudes, hieman muita lyhyempi, tunnistamaton henkilö. Tämän pitkät, eebenpuun väriset hiukset laskeutuivat kauniina kiharoina hupun alta. Täyteläisen punaiset huulet toivat huoneeseen muiston kauan sitten unohdetusta kauneudesta. Tulija oli nainen, kolmissakymmenissään, mutta yhä kaunis kuin kauan sitten, päivinään, jolloin toivo vielä eli.

"On aika", kuului hiljainen ääni hupun alta. Pienikin liike lakkasi, sillä jokainen tiesi, mitä se merkitsi.
"Missä kuningatar on?" tiuskaisi ääni huoneen nurkasta.
"Hän ei tule. Luuletko, että hän vaarantaisi turvallisuutensa teidän takianne?" nainen vastasi ylimielisen rauhallisesti.
"En suostu tähän, ellei hän ole paikalla!" mies huoneen nurkasta huusi päin naisen naamaa, "Luuletko, että teemme tämän mielellämme? Vaadin saada nähdä hänet, tai muuten osuuteni sopimuksesta raukeaa!"

Muut huoneessa olijat katsoivat kohti lattiaa hermostuneina tietäen tästä sanasodasta seuraavan jotain ikävää. Yllättäen myös riitaa haastanut mies ymmärsi sen. Liian myöhään.

"Typerä houkka", nainen vastasi edelleen yhtä ylimielisen rauhallisella äänellään ja suuntasi salamannopeasti vasemman kätensä kohti nurkassa seissyttä muukalaista, joka yritti suojata itseään käsillään, turhaan. Mies peittyi liekkimereen muiden kavahtaessa taaksepäin. ja tuskanhuudot täyttivät koko huoneen.
"ARMOA valtiattareni!"

Pieni nainen katsoi liekkimerta pieni hymy ruusunpunaisilla huulillaan pitäen kätensä edelleen suunnattuna kohti palavaa, tuskissaan kiemuroivaa miestä. Tovin päästä tuskanhuudot loppuivat, ja siinä missä mies oli seissyt, oli enää kasa höyryävää tuhkaa. Muukalaiset katsoivat kauhistuneena sitä, mitä nurkassa seisseestä miehestä oli jäänyt, mutta kukaan ei uskaltanut sanoa mitään.

"Menemmekö siis?" nainen kysyi tavanomaisella täyteläisellä äänellään, ja käänsi selkänsä huoneelle ja poistui.

--------------------
Pömppö

Vau hei, täähän oli tosi kiinnostava prologi : o Missään et kerro, että millasta tarinaa on luvassa, sijottuuko mitenkään Tylyyn tai muuten Potter-maailmaan, mikä olis ihan kiinnostavaa kyl kuulla.. : D Mut hei, prologin perusteella olisin ehdottoman valmis lukeen lisää! Osasit luoda tohon semmosen hämysen ja jännittävän tunnelman, ja nyt haluun lukee ensimmäisen varsinaisen osan! Pian pian pian.

Kiitoksia,
tässä vastauksia kysymyksiisi:

- Tämä tarina ei liity tylyyn, sen kävijöihin tai Potter-maailmaan
- Tähän tarinaan EI voi ilmottautua
- Olen itse yhtä pihalla jatkosta kuin te muutkin. Ja totaalisen yllättynyt siitä että sain näinkin paljon kirjoitettua, viime tarinoista on kulunut lukemattomia vuosia...
- Jatkoa tulee joskus, JOS tulee. Vähän riippuu tosta inspiraation virrasta, en tahtoisi pilata tätä hutaisemalla jotakin.

--------------------
Pömppö