Romeo x Juliet ~ [Traileri + VOL (1)]

ROMEO X JULIET- INFO:

KIRJOITTANUT: Rakkaalla lapsella on monta nimeä, mutta mainitaan niistä nyt yksi; Anette.
TYYLILAJI: Fantasia, toiminta, draama sekä romantiikka.
IKÄSUOSITUS: K-13.
HUOM(!): Tämä tarina pohjautuu William Shakespearen luomaan tragediaan, jonka animeversion
on ohjannut Reiko Yoshida.

Rakkaudella,
Anette ♥

~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~

ROMEO X JULIET - TRAILERI:

TAUSTAMUSIIKKI: Romeo x Juliet - Opening

VIDEO: Romeo x Juliet - Trailer

..In the depths of my teared-up eyes
"Tykkäät ilmeisesti kiusata pienempiäsi?"
"Haluatteko liittyä Capuletin Kaartiin?"

..There’s your unchanging figure.
"Kutsu tanssiaisiin?"
"He eivät siis tiedä, että olemme Capuletin suvun viimeiset elossa olevat liittolaiset."

..“Where will the world continue to?”
"Minä olen Romeo."
"Ju - Juliet."

..Are the words from the days have ceased.
"Missä te oikein seikkailette öisin?"
"Se on pitkä tarina, Conrad."

..On the freezing, stormy nights.
"Äiti?"
"Tunnetko sinä tyttäreni?"

..I continue to go toward the still unseen you, too.
"Herrani, voimani ovat hiipumassa."
"Älä huoli, Ophelia. Etsin sen tytön sinulle, maksoi mitä maksoi."

..Tell me, oh the wind that spreads across the ocean.
"Hyvää syntymäpäivää, rakas Juliet!"
"On aika kertoa hänelle totuus."

..Prayers surpass time.
"Et saa tavata sitä poikaa enää ikinä, onko selvä?"
"Mikä hän on minua käskemään?"

..Across the hazy horizon.
"Mutta Willy, kukaan ei ymmärrä minua."
"Minä ymmärrän sinua."

..There’s the episode of stars that can sleep.
"Meidän pitää auttaa häntä!"
"Jos valitset mielummin hänet kuin ystäväsi, en voi auttaa sinua."

..“There’s no unending night.”
"..Rakastan sinua."
"Niin minäkin sinua."

..The sin from that day laughs.
"Juliet, tule pois sieltä!"
"Kuoleman suudelma?"

..Prayers surpass time.
"Eikö saduilla kuuluisi yleensä olla onnellinen loppu?"
"Äiti, olen kotona."

ROMEO X JULIET - HENKILÖESITTELY:

HUOM(!): Kun klikkaat hahmon nimeä, pääset tutustumaan kyseisen henkilön ulkonäköön.

TEAM CAPULET

Juliet Capulet ~ Yasiro
• Juliet Fiammatta Ars De Capulet on Capuletin suvun viimeinen jäsen. Hän rakastuu tietämättään Romeo Montagueen, jolla on tapana hankkiutua aina ongelmiin. Juliet on vahva ja älykäs nuori nainen, joka omistaa vahvan tunteen oikeudenmukaisuutta sekä päättäväisyyttä. Hän johtaa Capulet ryhmittymää Herra Montaguen korruptoitunutta sortoa vastaan.

Cordelia ~ Chokonut
• On Julian paras ystävä aina lapsuudesta asti, sekä toinen selviytyjä Capuletin verilöylystä.

Conrad ~ AKSU599
• Conrad on "Capuletin Kaartin" kapteeni, sekä pappi.

Francisco ~ hande12
• Curion lapsuudenystävä. Hän on naistenmies sekä asiantuntija jousiammunnassa. Hän on älykäs, sekä ainoa henkilö joka antoi "siunauksensa" Romeon ja Julian rakkaudelle. Hän nousee sodan päättyessä Neo Veronan uuden parlamentin jäseneksi.

Curio ~ Juitze
• Franciscon lapsuudenystävä. Hän on opettanut Julian taistelemaan. Curion arpiset kasvot ovat peräisin suojelutehtävästä, jolloin hän esti nuorta Julietia saamasta rangaistusta Herra Montaguen sotilailta, jotka "vartioivat" Neo Veronan valtakunnan katuja. Sodan päättyessä Curio avaa oman sekatavarakaupan.

Faith ~ Eyon
• Lucasin lapsuudenystävä. Faith omistaa kahdet kasvot, joista toiset hän näyttää päivisin
ja toiset iltaisin suojellessaan Neo Veronan ihmisiä ruhtinas Montaguen sotilailta. Julia Capuletin hyvä ystävä.

Lucas ~ Mordicus
• Faithin lapsuudenystävä. Lucas omistaa kahdet kasvot, joista toiset hän näyttää päivisin
ja toiset iltaisin suojellessaan Neo Veronan ihmisiä ruhtinas Montaguen sotilailta.

Tybalt ~ Vuer
• Salaperäinen soturi, joka myöhemmin paljastuu ruhtinas Montaguen pojaksi. Tybalt on kuin järjestyksenvalvoja, joka lietsoo kuplivaa vihaansa Herra Montagueta vastaan. Tybalt on Romeon puoliveli, mutta on silti liittoutunut Capuletien puolelle. Hän on armoron salamurhaaja, ja käyttää aseinaan kahta miekkaa. Tybalt surmaa vastustajansa yleensä yhdellä osumalla.

Antonio ~ Kesa.Mies
• Conradin pojanpoika sekä Julietin ystävä. Hänen mielessään pyörii tavallisten pikkupoikien tapaan erilaiset metkut ja kujeet. Nuoresta iästään huolimatta Antonio toimii vakoojana ja auttaa Franciscoa pelastamaan Julietin, kun tämä on Herra Montaguen vankina. Hän on tavattoman ihastunut Reganiin.

Emilia ~ tytti788
• Näyttelijä, joka on rakastunut Lucas Dawlishin salaperäiseen peitehahmoon. Hän on sievä ja nuorekas, jonka toivoo olevan valttikorttinsa sulattamaan Lucas Dawlishin sydämen.

William ~ Wagner-1
• Leiskuva näytelmäkirjailija, jonka teokset eivät ole tehneet vaikutusta yleisöön. Hänen lempinimensä on "Willy". Hän antaa usein Julian lainata teatteriaan seurueensa kanssa, ja tietää että tyttö on syvästi rakastunut Romeo Montagueen. Tämän johdosta hän kutsuu Julietia nimellä "neito, joka jätti rakkauden", ja haluaa tehdä tämän elämästä tragedian, jossa molemmat rakastavaiset kuolevat.

Ariel ~ Headdress
• Farnesen suvun nykyinen johtaja. Hän on Conradin vanha ystävä, sekä
yksi harvoista joka tietää Faith Strifen ja Lucas Dawlishin salaisuuden.

Balthazar ~ Numbbi
• Yksi Arielin hovimestareista. Hän välittää tietoa mestarilleen Juliet Capuletille, ja on muiden tapaan uskollinen hovimestari. Hän on ammattilainen palvellessaan vieraira, eikä koskaan kyseenalaista tilauksia.

Regan ~ Mabs
• Balthazarin lapsenlapsi, sekä Arielin kartanon avustaja. Hän osaa olla tyly niille ihmisille, jotka loukkaavat häntä. Regan tykkää kiusata Antoniota, joka on palavasti ihastunut häneen.

TEAM MONTAGUE

Lord Montague ~ !Habbo-Gangsta!
• Ruhtinas Montague on armoton ja häikäilemätön Neo Veronan kuningas. Hän on laiton Capuletin jälkeläinen. Hän kasvoi köyhyydessä äitinsä (joka oli prostituoitu) kanssa. Ruhtinas Montague toimii kylmästi, ja kantaa huolta ainoastaan Great Tree Escaluksesta. Hänen tärkein tavoitteensa on löytää Herra Capuletin ainoa elossa oleva lapsi (Julia Capulet) ja tappaa hänet ennen, kuin ihmiset alkaisivat jälleen uskoa Capuletin suvun valtaan.

Romeo ~ ::ice-boy::
• Romeo Candolebanto De Montague on ruhtinas Leantes Montaguen ja Lady Portian poika, sekä Neo Veronan kruununperillinen. Poliittisista syistä hänet on pakotettu kihlautumaan
nuoren aatelisnaisen, Hermionen kanssa. Kuten tapoihin kuuluu, hän ratsastaa siivekkäällä
hevosella, joka kantaa nimeä Cielo. Tarinan lopussa Romeo antaa ratsulleen kuitenkin
mahdollisuuden vapauteen, ja päästää tämän menemään. Toisin kuin isänsä, Romeo on
nöyrä ja hyväsydäminen. Hän moittii usein sukuaan tyranniasta. Romeo rakastuu Juliaan ensi silmäyksellä. Hän on kohtelias ja itsevarma nuori mies, joka joutuu usein ongelmiin.

Lady Portia ~ ::ponygril::
• Portia Clemenza di Ebe on Romeon äiti, joka vastahakoisesti hylkäsi poikansa ja muutti asumaan luostariin välttääkseen Montaguen nimen sekä veriseen ja julmaan sotaan sekaantumisen miehensä takia. Hän on älykäs ja ymmärtäväinen nainen, joka rukoilee Romeolle onnea.

Benvolio ~ Apl
• On yksi Romeon läheisistä ystävistä. Hän on Neo Veronan kaupunginjohtajan Vittorio di Frescobladin poika, ja yksi niistä harvoista jotka toivovat Romeolle onnea. Hän toimii usein Romeon järjen äänenä, ja on hyvin maltillinen luonteeltaan. Hän on palavasti rakastunut Cordeliaan.

Vittorio ~ fullmoon@
• Benvolion isä, sekä Neo Veronan kaupunginjohtaja. Hän on Conradin vanha ystävä.

Mercutio ~ Superfast
• Kunnianhimoinen ja viekas, jaloa sukua edustava mies joka haluaa nousta Herra Montaguen perilliseksi. Hän on luonteeltaan ylimielinen, ja hänen tehtävänsä on vakoilla Romeo Montagueta ruhtinas Montaguen käskystä.

Titus ~ Dimppe
• Mercution isä, joka on alkoholisti ja rappeutuvan tuomioistuimen johtaja. Hän sai asemansa salaa määrätyistä murhista, jotka tuntevat vain Montaguen
suvun jäsenet.

Hermione ~ Rollins
• Nuori aatelisnainen, joka on kihloissa Romeon kanssa poliittisista syistä. Suloinen ja lempeä, joka näyttää todella rakastuneen Romeoon. Hän ei tosin saa vastakaikua tunteilleen, koska Romeo on rakastunut Julia Capuletiin. Hän osaa toimia toisinaan erittäin hyökkäävästi, jolloin negatiiviset tunteet ja ajatukset pääsevät helposti valloilleen.

MUUT HAHMOT

Ophelia ~ :Rosi:
• Salaperäinen nainen, joka "asuu" Great Tree Escaluksen luona. Hän näyttää nukelta, jolla on outoja merkkejä otsassa ja poskissa. Hän näyttää olevan ns. "ikuinen", koska näyttää tismalleen samalta kuin neljätoista vuotta sitten. Ophelia käyttää kohteliasta ja salaperäistä puhetapaa.

Camilo ~ mis4ki
• Conradin hyvä ystävä, joka petti tämän antamalla tietoja Capuletin piilopaikasta.

Petruchio ~ Goyle
• Laiha poika, joka työskentelee Montaguen kaivoksilla. Hän pahoinpitelee Romeon tämän joutuessa kaivoksille, mutta ystävystyy lopulta hänen kanssaa.

Giovanni ~ TheParry
• Kaivosmies, joka auttaa Romeota kaivoksilla. Vaikka hän ihailee Romeon idealistista unelmaa luoda maailma, jossa ihmiset voisivat elää yhdessä ilman uhrauksia, Giovanni uskoo myös, että Romeo on valinnut pitkän ja vaivalloisen polun kulkea. Hän toimii usein johtajana kylässä, kun Romeo on poissa.

Old Man ~ ,Oljo,
• Salaperäinen mies, joka polttaa pitkää piippua.

COMING SOON...

Toi traileri ja henkilöesittelyt on hienot. Toivottavasti eka osa julkaistaan pian.
Koska odotan sitä innolla.

Kaunista Anette, kaunista. Kyllä se niin että jotkut on siunattu kirjoittamisen lahjalla ja mielikuvituksella ja Anette selvästi on yksi niistä. Innolla odotan, kuin kuuta nousevaa, että aloitat kirjoituksen. ^^ Good Work ♥

Repesin kahdesti tämän aiheen kohdalla. Ensimmäinen oli, kun katsoin oman hahmokuvaukseni (oikeesti, sillä tyypillä on sellanen ilme, että se on samossa "I know what you are wearing!") ja toinen kerta oli, kun huomasin Lucaksen taas saaneen FFVII hahmon kuvakseen (I sense that somebody has a little fetish over Zack and Cloud, humm...? ).

Mutta asiaan! Vaikka nuo hahmokuvaukset vähän paljastivat tulevasta tarinasta (ja tunnen suurinosin Julia ja Romeo -tarinan), odotan silti innolla mitä tuleman pitää

ps.Traileri oli ihan jees ja hahmokuvaukset myös,

Aaw, ihana traileri . Rakastin noita hahmoesittelyjä ja nuo kuvat oli ihan parhaita . Vaikka en ole lukenut kyseistä Shakspearen tarinaa, tiedän kuitenkin juonen pääli puolin. Ei muuta kuin Anette alas kirjoittamaan ensimmäistä lukua . Minä ainakin odotan innolla tämän tarinan lukemista.

Ps. Minusta tuli Juliet, kiwaa

Lainaus :

I sense that somebody has a little fetish over Zack and Cloud, humm...?

Hys, Wagner - älä kaikkea paljasta! :-'D

Mutta tosiaan, "Romeo x Juliet" -tarina on täysin erilainen kuin alkuperäinen "Romeo and Juliet". Olen katsonut animen kahdesti, ja lukenut näytelmän muutamaankin eri otteeseen. :-'D
Lainasin ihan tätä tarinaa varten sen kirjan uudelleen, ja luin sen loppuun viime yönä. :-'3

Mutta, kiitos kaikille kommenteista! ♥ Prologi (sekä mahdollinen ensimmäinen luku) julkaistaan tänään! ;-')

Sometimes life feels worth a while, seldom love heals scars of crime. Every day I hear you smile, you are why I am here alive.

Romeo x Juliet – Prologi – Ajasta iäisyyteen

TAUSTAMUSIIKKI: Romeo x Juliet - Capulet's Song

En muista siitä yöstä paljoakaan; vain sen, mitä minulle on kerrottu. Oli täysikuu ja taivas oli pilvetön, mutta siitä huolimatta ilmassa oli myrskyn tuntua. Cordelia, rakas ystäväni oli saapunut yökylään luokseni Capuletin sukukartanoon; paikkaan, jossa sain viettää vapaan lapsuuden aina siihen asti, kunnes vanhempani kuolivat. Moni miettii yhä tänäkin päivänä, että mihin vanhempani oikein kuolivat? Minä tiedän kuitenkin totuuden, jollaista en vielä viikko sitten osannut odottaa kuulevani.

Se tapahtui syyskuun ensimmäisenä päivänä, tasan 10-vuotta sitten. Muistan hämärästi, että olin uppoutunut leikkimään uudella nukellani Cordelian kanssa, jonka olin saanut isältäni syntymäpäivälahjaksi. Havahduimme kuitenkin pian kirkaisuun, joka kantautui sukukartanomme ala-aulasta. Vaikka olin vasta neljävuotias, tajusin oitis että kaikki ei ollut hyvin. Kurkistimme Cordelian kanssa varovaisesti ulos huoneeni ovesta, jolloin näimme sen omin silmin; kuoleman. En ole ikinä unohtanut isäni viimeistä katsetta, jonka hän soi huoneeni ovea kohden; se katse oli täynnä kipua ja pelkoa.

Olen varma siitä, että mies joka sinä yönä tunkeutui taloomme murhatakseen minut ja vanhempani oli tahrinut kätensä viattomien ihmisten veressä. Se sai sisälläni nukkuneen voiman heräämään ja tekemään jotain uhkarohkeaa; astumaan hänen eteensä. Muistan Cordelian yrittäneen estää minua, mutta minä halusin nähdä sen miehen ja näyttää, että en pelkää häntä.

Seuraava muistikuvani on hämärä, mutta se on jostain kumman syystä palautunut takaisin mieleeni vuosien aikana. Muistan tummiin vaatteisiin pukeutuneen naisen, joka oli suojannut kasvonsa hupulla. Hän taisi kysyä kylmän rauhallisella äänellä mieheltä, että ”tykkäät ilmeisesti kiusata pienempiäsi?” Se oli selvä suunnitelma; olen varma siitä. Kun nainen keskittyi taistelemaan miehen kanssa, auttoi toinen tummiin vaatteisiin pukeutunut mies minut ja Cordelian pakoon sukukartanostamme. Ajattelin silloin, että he ovat varmaan ystäviä. Olin oikeassa, sillä vanhempieni surmapäivän jälkeen kaduilla on alkanut liikkumaan öisin kaksikko, jotka suojelevat Neo Veronan kansalaisia nykyisen hallitsijan epäoikeudenmukaisilta sotilailta.

Jouduin jättämään kaiken taakseni; ystäväni, elämäni, kotini sekä vanhempani. Minut ja Cordelia kiidätettiin Conrad nimisen miehen hoiviin, jonka olin tavannut vain muutamia kertoja aikaisemmin. Tiesin, että hän oli isäni ystävä; he olivat jutelleet monet kerrat kahvikupin ääressä mukavia, sekä keskustelleet ilmeisesti Neo Veronaa koskevista uudistuksista ja päätöksistä. Niin, isäni oli kuningas. Hänen kuolemansa jälkeen valtaan nousi Montaguen suvun päämies, ja jos näin rehellisiä ollaan; hän ei ole valtaistuintaan ansainnut.

10-vuoden ajan olen ollut tunnollinen ja rehellinen tyttö. Kaikki kuitenkin muuttui kuukausi sitten, kun tapasin elämäni ensimmäisen rakkauden; Romeo Montaguen. Minua kiellettiin moneen otteeseen tapaamasta tuota kyseistä poikaa, mutta en totellut. Ajatukseni olivat Conradin ja muiden ystävieni kanssa samaa mieltä, mutta sydämeni sanoi toista.

Tämä kirje jota nyt kirjoitan, on lupa avata vasta kuolemani jälkeen. Jos joku tällä hetkellä lukee näitä sanoja, olen mitä ilmeisemmin siirtynyt ajassa eteenpäin. Viimeisinä sanoinani haluan sanoa, että en ikinä tule unohtamaan teitä.

Rakkaudella,
Juliet Fiammatta Ars De Capulet

Uuh. Tykkään lukea sun kirjotuksia :3 Mutta kuten moni muukin varmaan sanoo, ÄLÄ VITUS JÄTÄ NYT KESKEN. Minäkin paras puhumaan. Yritä tehdä tästä Romeo ja julietista paljo erilaisempi, mitä oot aikasemmi kirjottanu. Go ahead! : )

Aivan, todella ihana! ;--; Anette sun on pakko kirjoittaa tää loppuun! Muuten suutun
Mahtava prologi, teksti oli sujuvaa ja kaunista. Taustamusiikkikin osui nappiin. ~

Uuuh, ihana prologi. <3 Just ihanasti kirjotettu ja aivan sopivan pituinen (vaikka olisinha mä mielelläni lukenu saman tien vaikka viis sivullista tekstiä.. 8D). Tykkään, yhä ja edelleen, hirveesti sun kirjotustyylistä, se on semmosta sujuvaa ja tosi kaunista. <3 Pian sitä seuraavaa osaa tekemään! Hopihopi.

Romeo x Juliet – Ensimmäinen luku – Jos he eivät olisi koskaan tavanneet

TAUSTAMUSIIKKI: Romeo x Juliet - Wind

Neo Verona, epätoivon ja ahdinhon sortama kuningaskunta. Tämä maa ei tunne sanaa vapaus, päinvastoin; viimeisen 10-vuoden aikana valtakunta ei ole nähnyt ainuttakaan sellaista päivää, jolloin epätoivo ja ahdinko olisi ollut poissa – ikuisesti.
Tämä tarina, kuten moni muukin sellainen saa alkunsa tavallisena maanantai-aamuna, kaikkein vilkkaimpaan ruuhka-aikaan; jolloin kaikki kuitenkin muuttui.

”Äiti!” huudahti lyhyt, ruskeahiuksinen tyttö epätoivoiseen äänensävyyn.
”Päästäkää tyttäreni!” kantautui vaaleahiuksisen naisen itkuinen huuto väkijoukon keskeltä.
”Teillä on väärä henkilö!” tyttö huudahti. ”Minä en ole Julia Capulet!” hän jatkoi.
Tyttö istui maassa sidottuna, keihäin varustettujen sotilaiden ympäröimänä. Sotilaista keskimmäinen, joka luultavasti oli heistä kaikkein ylempiarvoisin, naputteli miekkansa terällä laiskasti olkapäätään.
”Ole hiljaa”, sotilas lausahti tympääntyneenä.
”Mitä tyttäreni on tehnyt ansaitakseen tämän?” huudahti vaaleahiuksinen nainen jälleen, yrittäen epätoivoisesti päästä häntä pidättelevien sotilaiden ohitse.
”Tämä on todella julmaa!” huudahti joku väkijoukosta, joka sai aikaan vilkkaan keskustelun.
”Tuo tyttö ei ole tehnyt mitään väärää!” huudahti jälleen joku, jolloin meteli väkijoukossa yltyi yhä enemmän.
”Olkaa hiljaa!” keskimmäinen sotilas huudahti raivoissaan. ”Epäilykset ovat osoittaneet, että juuri tämä tyttö on etsimämme henkilö, joka selviytyi hengissä Capuletin suvun verilöylystä”, hän jatkoi vihaisesti.
Tyttö puisteli päätään epätoivoisesti, purskahtaen lopulta itkuun.
”Tässä on osoitus siitä!” sotilas huudahti, kohottaen sinisellä tekstillä kirjoitetun pergamenttirullan koko väkijoukon nähtäväksi.
”Tuo on valetta!” tytön äiti huudahti itkien.
Väkijoukko yltyi jälleen osoittamaan mieltään, hiljentyen kuitenkin sotilaan jatkaessa puhettaan.
”Toisin sanoen, ellette ole hiljaa...” sotilas aloitti, kohottaen miekkansa terän kohti ruskeahiuksista tyttöä.
Siinä samassa ilman halki lennähti voimalla tikari. Sen hopeinen terä lävisti sotilaan kädessä levänneen pergamenttirullan, nauliten tämän kiinni kiviseen seinämään.
”Mitä helvettiä?” sotilas ärähti, jääden tuijottamaan seinään iskostettua pergamenttirullaa.
”Laske miekkasi alas”, lausahti naisääni väkijoukon yläpuolelta.
Korkealla suuren marmoripylvään päällä seisoi mustiin pukeutunut, naamioitunut nainen. Hänen musta viittansa huijui aavemaisesti leudossa tuulenviressä, mikä sai paikalle saapuneet ihmiset haukkomaan henkeään.
”En ole vastuussa siitä, jos sille tapahtuu jotain ikävää”, nainen jatkoi kuuluvalla äänellä.
”Sinä paskiainen!” sotilas ärähti kiukkuisesti. ”Kuka olet?”
”Se on Black Wind!” ruskeahiuksinen tyttö huudahti helpottuneena, suoden kasvoilleen samalla iloisen hymyn.
”Mitä?” sotilas kysyi vaimealla äänensävyllä. ”Hän...”
Nainen virnisti viekkaasti, laskien mustan lierihattunsa paremmin silmiensä suojaksi. Lopulta hän hyppäsi alas marmoripylvään päältä, laskeutuen ketterästi ilman halki vangitun tytön eteen. Hän kiskaisi miekkansa esiin, jonka hopeinen terä välkehti auringon kirkkaassa valossa kauniisti. Ketterällä liikkeellä hän sai sivallettua tytön köydet auki, jolloin tämä karkasi keihäin varustettujen sotilaiden ohitse äitinsä luo.
”Regan!” tämän äiti huudahti helpottuneena. ”Kiitos, Black Wind!” hän jatkoi, suoden helpottuneen katseen naisen puoleen.
”Kirottu nainen”, eräs sotilaista lausahti vihaisesti; kohottaen keihäänsä ylös.
”Pidättäkää hänet!” huudahti keskimmäinen, ainoa miekalla varustettu sotilas, osoittaen tummiin vaatteisiin pukeutunutta naista.
”Kyllä, herra!” muut sotilaat huudahtivat yhteen ääneen keihäänsä kohotaen.
Nainen kohotti miekkansa, pyörähtäen ketterästi ympäri; miekan terä sivalsi kolmen häntä lähestyneen sotilaan keihäät ilmaan, näiden tipahdellessa väkijoukon keskelle haljenneina.
Osa sotilaista alkoi perääntyä, mutta se ei riittänyt naiselle. Tämä säntäsi nopeaan juoksuun kohti keskimmäistä sotilasta, potkaisten tätä kivuliaasti oikealla jalallaan kasvoihin.
Väkijoukko alkoi osoittaa suosiotaan, jolloin heidän joukossaan seissyt tummapukeinen mies päätti toimia.
”Älkää päästäkö häntä karkuun!” eräs sotilaista huudahti, kun nainen lähti kipuamaan läheisiä marmoriportaita ylös.
”Seuratkaa häntä!” kuului kehoitus sotilaiden rivistöstä, jolloin nämä säntäsivät naisen perään.
Mies, joka juuri oli lähtenyt liikkeelle väkijoukon keskeltä; kaivoi taskustaan esiin kymmenkunta mustaa kuulaa, vierittäen nämä juoksevien sotilaiden jalkoihin.
Kuulat räjähtivät ja kylvivät ympärilleen sankkaa savua. Osa sotilaista joutui pakokauhun valtaan astuessaan epäilyttävien, marmorikuulien tapaisten paukkupommien päälle.
”Se oli oikein teille” mies tokaisi vaimeasti, kohentaen samalla lierihattunsa asentoa päässään.
Hän pinkaisi naisen perään, saavuttaen tämän nopeasti. Kaksikko juoksi yhä naamioituneina pitkin läheistä puotien- ja kojujen reunustamaa katua lauma sotilaita yhä kintereillään.
”Se meni hyvin!” mies lausahti virnistäen naiselle, joka juoksi hänen rinnallaan.
”He seuraavat meitä yhä”, nainen vastasi katsahtaessaan taakseen. ”Hajaannutaan!”
”Selvä!” mies vastasi, kääntyen seuraavasta mutkasta vasemmalle.
”Tätä tietä!” eräs sotilaista huudahti kääntyessään oikealle. Muutama heistä lähti seuraamaan miestä vasempaan suuntaan.

Läheisellä vihannespuodilla seisoi vaaleahiuksinen nainen, joka asetti tyytyväisen näköisenä nipun porkkanoita koriinsa.
”Oli ilo asioida kanssanne”, lausahti myyjä kohteliaasti naiselle.
”Kiitos paljon”, nainen vastasi hymyillen.
”Cordelia!” nainen huudahti hämmentyneenä tunnistaessaan naisen, joka oli juuri jatkamassa matkaansa.
”Fa – Faith!” Cordelia parahti. ”Mitä nyt taas?” hän ennätti kysyä, kunnes huomasi jo juoksevansa naisen perässä sotilaita karkuun.
”Tätä tietä!” Faith huudahti, johdattaen Cordeliaa perässään kohti marmoripäällysteisiä portaita.
”Odota! Miksi minun pitää aina joutua mukaan taisteluihisi?” Cordelia kirkaisi, mutta turhaan.
He juoksivat pitkin ahdasta kujaa yksi sotilaista yhä perässään. Faith pysähtyi portaiden alapäähän, Cordelian lähtiessä kipuamaan portaita ylös.
”Eh?” sotilas tokaisi huomatessaan keskellä kujaa seisovan naisen, joka sivalsi yllättäen tämän kädessä levänneen keihään ilmaan.
Faith pinkaisi jälleen juoksuun, lähtien kipuamaan portaita pitkin ylös Cordelian perässä. Jostain kauempaa kantautui huutoa, mikä kuului melko varmasti vihaisten sotilaiden suusta.

He juoksivat läpi ruhtinas Montaguen linnan vieressä sijaitsevan sillan, eivätkä olleet tietoisiakaan siitä, että joku seurasi heidän matkaansa katseellaan.
”Keitä nuo ovat?” Benvolio lausahti kysyvällä äänensävyllä.
”Hmm'h?” Romeo tokaisi, laskien kädessään levänneen teekupin takaisin lautaselleen.
”Heitä jahdataan”, Benvolio lausahti hämmentyneenä huomatessaan, miten joukko sotilaita oli jälleen päässyt kaksikon kannoille.
”Menen auttamaan heitä!” Romeo lausahti, nousten ylös tuoliltaan.
”Hei, Ro – Romeo!” Benvolio tokaisi, laskien sanojensa päätteeksi oman teekuppinsa takaisin lautaselleen.
”Mentiin, Benvolio!” Romeo huudahti loikatessaan siivekkään ratsunsa selkään, tällä taivaalle nousten.
”Odota nyt vähän!” Benvolio vastasi juostessaan oman ratsunsa luokse, mutta Romeo oli ennättänyt jo kadota näkyvistä.

Faith ja Cordelia saapuivat pian sillalle, jossa heitä vastassa oli joukko uusia sotilaita.
”Juokse portaita pitkin alas” Faith kehoitti, kiskaisten miekkansa jälleen esiin huotrastaan.
”Okei”, Cordelia vastasi pelokkaana, päättäen kuitenkin noudattaa ystävänsä käskyä.
Naisen miekka kohtasi jälleen vastustajansa, ja pian ilmassa kihelmöi metallin kolina. Cordelia juoksi pitkin portaita, päästen pian määränpäähänsä; umpikujaan. Nainen kirkaisi kauhusta huomatessaan, että alapuolella häämöttänyt silta olikin keskeltä poikki, ja mikä parasta – sen reunalla istui punahiuksinen tyttö kirja kädessään, sekä hämmentynyt katse kasvoillaan.
”Ju – Juliet” Cordelia aloitti vaimeasti tunnistaessaan tytön, joka istui sillalla. ”Mitä sinä täällä teet?”
”Luen” tyttö vastasi hämmentyneenä, kiinnittäen samalla huomionsa Cordelian pelästyneeseen katseeseen. ”Onko jokin vinossa?”
”E – ei” Cordelia vastasi. ”Kaikki on oikein hyvin!” hän vakuutti.
Siinä samassa Faith ilmestyi paikalle.
”Mitä hän tekee täällä?” nainen ajatteli hiljaa mielessään tajutessaan, että tyttö joka istui sillan murtuneen osan reunalla oli Julia.
”Sinä”, Julia henkäisi hämmentyneenä suodessaan katseensa Faithin puoleen.
”Mi -” Faith aloitti, mutta liian myöhään; kolmikkoa kannatellut sillantynkä petti heidän allaan. Cordelian kirkaisu halkoi varmasti koko Neo Veronan keskustaa, kun hän tunsi maan pettävän allaan, ja ikuisen tyhjyyden imaisevan itsensä mukaansa.
Siinä samassa ilman halki lennähti kolme siivin varustettua ratsua, joiden ratsastajat kaappasivat kukin yhden tytöistä syliinsä.
”Koppi”, Lucas tokaisi virnistäen kaapatessaan Faithin syliinsä, naisen suodessa hämmentyneen katseen miehen puoleen.
”Ojenna minulle kätesi!” Romeo huudahti Julialle, joka yritti epätoivoisesti hapuilla ilmasta käsin pojan kättä.
”Sain otteen!” Benvolio huudahti tarttuessaan Cordelian käteen, kiskaisten tämän jälkeen naisen syliinsä.
”E – en saa otetta!” Julia huudahti epätoivoisesti, yrittäen yhä hapuilla Romeon kättä.
Lopulta pienen ponnistelun päätteeksi Julia onnistui kuin onnistuikin tarttumaan kiinni Romeon ranteesta, tämän kiskoessa tytön ratsunsa selkään.
”Ki – kiitos”, Julia henkäisi helpottuneena.
”Mitä Julia tekee täällä?” Faith kysyi hämmentyneenä Lucasilta, joka tyytyi vain kohauttamaan olkapäitään.
”En tiedä”, mies vastasi vaimeasti. ”En tosiaan tiedä.”
Lopulta kaikki kuusi laskeutuivat maahan pehmeästi, tyttöjen lipuessa alas pelastajiensa sylistä.
”Sinä olet Black Wind”, Julia lausahti haltioituneena suodessaan katseensa Faithin puoleen.
Nainen ei vastannut, vaan sen sijaan hän tyytyi silittämään Lucasin ratsun harjaa vaimein liikkein.
”Pelastit minut kerran” Julia jatkoi lopulta, joka sai naisen lopulta kääntämään katseensa tytön puoleen.
”Niin”, tämä vastasi. ”Siitä on aikaa.”
”Kymmenen vuotta”, Julia vastasi. ”Olen aina halunnut kiittää sinua ja...” tämä jatkoi, suoden sanojensa päätteeksi kysyvän katseen Lucasin puoleen.
”Luka”, mies vastasi vaimealla äänellä.
Julia hymyili kiitollisena, suoden kohteliaan kumarruksen kaksikon puoleen.
”Toivon, että saan joskus tietää todelliset henkilöllisyytenne”, hän lausahti.
”Aikanaan kyllä”, Faith vastasi hymyillen. Tämän jälkeen hän kipusi Lucasin taakse, pyytäen tätä hoputtamaan ratsunsa matkaan.
”Tapaamme jälleen” Lucas tokaisi ennen, kuin mies antoi ratsunsa kohota taivaalle.
”Oletko kunnossa?” Romeo kysyi lopulta odotettuaan ensin, että Faith ja Lucas olivat häipyneet.
”Olen”, Julia vastasi vaimeasti. ”Kiitos, että pelastit henkeni.”
”Eipä kestä” Romeo vastasi hymyillen ennen, kuin katosi jälleen taivaalle ratsunsa kanssa.
”Hän oli...” Julia ajatteli hiljaa mielessään. ”Niin komea...”
”No niin, tyttöseni” Cordelia aloitti huojentuneena huomatessaan, että taistelu oli vihdoin ja viimein ohitse. ”En tiedä miten minä tänne jouduin, tai että miten sinä tänne jouduit; mutta on ehkä parempi palata takaisin kotiin”, hän jatkoi.
”Niin”, Julia vastasi haltioituneena. ”Olet oikeassa.”
Tyttöjen lähtiessä astelemaan käsikynkässä marmorikivin vuorattua katua pitkin, jäi Benvolio tuijottamaan Cordelian loittonevaa selkää hämmentyneenä.
”Olipa hän kaunis... mies ajatteli hiljaa mielessään ennen, kuin hoputti ratsunsa jälleen taivaalle.

Samaan aikaan kaukana pääkaupungista, turvallisen välimatkan päässä kartanossa.
”Hänen syntymäpäivänsä ovat viikon päästä”, Conrad lausahti vakavalla äänensävyllä. ”Meidän on kerrottava hänelle totuus.”
”Olet oikeassa”, Francisco myötäili. ”Hänen on aika saada tietää kuka on.”
”Tuntuu silti oudolta”, Conrad huokaisi raskaasti. ”Tuntuu siltä, että hän olisi yhä se sama 4-vuotias tyttö, joka saapui luoksemme vailla vanhempia, vailla perhettä ja vailla ystäviä”, hän lisäsi.
”Niin”, Francisco vastasi. ”He kasvavat yllättävän nopeasti”, hän lisäsi virkkeensä loppuun.
”Hänen isänsä olisi ylpeä, jos nyt näkisi hänet” Conrad lausahti hymyillen. ”Neo Veronan kruununprinsessan.”

Jatkuu seuraavassa luvussa!

Rakastin, rakastin, rakasti tätä ensimmäistä lukua Varsinkin, kun ne sotilaat jahtas Cordeliaa ja Faithiä .
Teksti oli sujuvaa ja taustamusiikki oli mahtava! Odotan innolla seuraavaa lukua, kun jo vähän valaisit minulle, mitä
siinä tulee olemaan ~

Vähäks hyvä osa Oli just sopivan kokonen, ei liian pitkä ei liian lyhyt. Ootan innolla seuraava osaa, jatka samaan malliin

Hehhee, hyvä alku! Mielessä lipui koko ajan ajatus siitä, miltä tämä näyttäisi animena.

Eli, tarina on ihan hyvä ja kirjoitus oli mielestäni sujuvaa. Ainoastaan pari kirjoitusvirhettä huomasin. Miinusta on ainoastaan se, että koneen ruudulta on ärsyttävää lukea pitkää tekstiä verrattuna kirjan sivuun.

”Tätä tietä!” Faith huudahti, johdattaen Cordeliaa perässään kohti marmoripäällysteisiä pottaita.
Eka virhe, jonka huomasin.

”Luka”, mies vastasi vaimealla äänellä. Ellei Lucaksen salanimi ole Luka, niin sitten tämä pisti silmään.

Kiitos ensimmäisestä virheestä, se oli tosiaan silkka huolimattomuusvirhe! Ja tuo Luka oli tarkoituksella kirjoitettu noin, jottei Julia tunnistaisi miestä Lucaseksi. Mutta, kirjoitusvirheet on nyt korjattu. :-')

Aah, valloittavaa, (: Ykkösluku suoraan sanotusti kietoi minut pikkurillinsä ympärille. Teksti oli sujuvaa ja kohtauksen mukavasti kuvattuja. Eipä minulla ehkä ole varaa mitään kunnollista kritiikkiä heittää, kun en ole kuin muutaman elokuvaversion unenpöpperöisenä katsonut, mutta tarinaksi tämä oli nautinnollista luettavaa. Jatka samaan malliin, ÄLÄKÄ JÄTÄ KESKEN. ♥

Uuh! Toivottavasti seuraava osa ilmestyy pian! * Odottaa innolla seuraavaa osaa. * Mutta, pakko sanoo, että jotkut Tylypahkaan liittyvät tarinat on ehkä enemmän mun makuun, kun just tää. Ja toi mun kuva on kyllä sillee hauska. Tyksin siitä kuitenkin. (:--D)

tääkin tarina oli niin valloittava, tykkään tooosi paljon. koskakohan seuraava osa mahtaa ilmestyä? *odottaa kans innolla* se oli kiva kohta, missä Faith juoksee niit sotilaita karkuu, toi tarina sai mut oikee kunnolla mukaansa, harmitti vaan kun jouduin sen välillä keskeyttämään, ku vaari jotain pölisi koko ajan ja en sen jälkeen osannu enää keskittyä siihen..