~ Hedelmäpäät ~ The Story [Trailer + Osat I-II]

Hedelmäpäät

Taustamusiikki; Eva Strawberry biisillä; Take That - Patience

~ INFO

AUTHOR; !:Moonlight:!
RATING; K-13
GENRE; Draama, Adventure
SUMMARY; Sijoittuu nykyhetken Tylypahkaan


Hedelmäpäät TRAILER

When you hate someone enough..
-" Haluan hänet kuolleena eteeni!"
-" Tiedän juuri sopivan henkilön.."

When you just dont know what to do..
-" Miksi teet tämän minulle!?"
-" Saat kärsiä siitä, mitä jouduin vuoksesi kestämään.."

When you have to choose..
-" Valitse Destiny, sinä vai Orban?"
-" Tämä on rakkaani puolesta, Avadakedavra!"

And in the end..
-" Hän on kuollut."
-" Sai ansionsa mukaan, minulle ei kannata alkaa aukoa päätään."

Luku I Sopimus

Pienen majatalon ikkunoista tuikki valo. Kaapuun pukeutunut hahmo käveli nopeasti sisään, ja katseli ympärilleen. Tiskin takana oli baarimikko, ja nurkassa istui hieman vinksahtaneen näköinen mies, mutta muuten aula näytti tyhjältä. Korkojen äänestä puista lattiaa vasten huomasi, että kaapuun pukeutunut hahmo oli nainen. Edes sisälle tullessaan, nainen ei riisunut kaapuaan, vaan piti sen päällään. Vähäisen valon takia, naisen kasvoja oli mahdoton tunnistaa hämärässä. Mies katseli naista arvioiden niin kauan, kunnes nainen oli istunut samaan pöytään tämän kanssa.

-” Halusitte tavata?” mies kysyi
-” Minulla on teille töitä..” nainen vastasi, ja vilkuili ympärilleen.
Mies oli kohottanut kulmiaan ja nojautunut lähemmäs
-” Teidän tulisi hoidella eräs henkilö..” nainen sanoi
Ojennettuaan kuvan miehelle, ja miehen katseltua sitä hetken, hän repesi nauruun.
-” Tämähän on Tylypahkan rehtorin tytär!” Mies sanoi ja ojensi kuvan takaisin.
-” Hoitelette sen lutkan, ja mielellään hänen muutkin läheisensä.”
-” Ja maksuna varmaan kaljuunoita?” Mies kysyi ja ojensi kätensä
Nainen heitti pienen pussukan miehelle, joka puristeli ja punnitsi sitä käsissään. Hetken mietittyään, mies nyökkäsi, nousi ylös, ja asteli ulos sateeseen. Nainen virnisti ja viittoi tarjoilijaa tuomaan tälle tuliviskiä. Kaikki menisi suunnitelman mukaan..

Luku II Tytär ja Glögi

Vuorien takaa nousi aurinko. Järven rannalta, kukkulalta, kohosi linna. Valo osui linnan ikkunoihin, ja niistä huoneisiin ja käytäviin. Aikaisimmat oppilaat olivat jo ruokailemassa, kun muut taas vasta heräilivät. Professorit partioivat ja pitivät yllä järjestystä käytävillä. Draken Montique, ja Remus Bringsir istuivat kahdestaan suuressa salissa ja söivät aamiaista.
-” Draken, miten voit reputtaa Loitsujen kokeen?” Remus kysyi ja nauroi
-” Puhu vain omasta puolestasi, itse sait Peikon Taikuuden Historiasta.” Draken ilkkui ja siemaisi mehuaan.
-” Historia onkin nyt aine, josta kuka tahansa voi saada Peikon.” Remus sanoi
-” Holmes on just hyvä opettaja!” Draken sanoi ja laittoi marmeladia leivälleen.
Remus kohautti olkiaan ja haukkasi palan leivästään. Suureen saliin alkoi samalla tulla väkeä lisää. Catherine Bond saapui aina yhtä muodikkaana ja säteilevänä saliin, ja hymyili jokaiselle joka sattui häneen katsomaan. Draken ja Remus pyöräyttivät molemmat silmiään ja jatkoivat keskusteluaan. Catherine oli kävellyt ikkunalle, ja katseli nyt sieltä ulos.
-” Hei pojat, tulkaa katsomaan! Tuolla liikkuu joku!” Catherine huusi
Remus ja Draken ensin pudistelivat päitään, mutta lopulta kävelivät Catherinen luo.
-” Eihän tuolla ole mitään.” Draken sanoi katsottuaan ikkunasta
-” Joku siellä käveli, olen varma siitä!” Catherine sanoi Drakenille
Molemmat pojat kohauttivat olkiaan, ja kävelivät takaisin istumaan. Catherinea ele näytti ärsyttävän, sillä tyttö irvisti kaksikolle, ja asteli ulos salista. Catherinen lähdettyä, pojat repesivät nauruun, joka kaikui salissa. Monet oppilaista katselivat kummissaan nauravaa kaksikkoa, mutta eivät jaksaneet edes kysyä mikä nauratti.

Samaan aikaan pihalla, Elaine Dale asteli hieman alakuloisena kohti pöllötornia. Elainen katse kulki maassa, ja tytön kasvot olivat muutenkin hieman kalpeat. Tyttö potki kiviä tieltään ja kirosi itsekseen jotain epämääräistä. Äkkiä hän törmäsi johonkin.
-” Katsoisit eteesi senkin..” Elaine sanoi, mutta lopetti lauseen kesken.
Elainen edessä seisoi mies, jonka asu oli kuin mistäkin sirkuksesta. Värikkäät vaatteet, jotka olivat hieman isotkin hänelle, sekä päässä hattu täynnä hedelmiä.
-” Untamo Glögi von Hedelmäpää.” Mies esittäytyi ja hymyili
-” Sepä kiva.” Elaine sanoi, nousi ylös ja käveli miehen ohi, mutta kaatui heti.
Hedelmäpää oli vetänyt sauvansa esille ja kampannut tytön.
-” Etsin Destiny Dawlishia” Hedelmäpää sanoi Elainelle.
Elaine vain katseli miestä eikä sanonut mitään.
-” Destiny Dawlish, missä hän on?” Hedelmäpää toisti
Nyt Elaine reagoi. Hän osoitti linnan suuntaan ja nielaisi. Mies asteli kohti linnaa, ja jätti Elainen makaamaan maahan.

Destiny Dawlish oli herännyt uniltaan, ja jutteli nyt portaikon alussa Orban Oakfieldin kanssa. Äkkiä, ovet alhaalla paukahtivat auki, ja moni oppilas perääntyi.
Destiny asteli rappusia alas oville, ja vetäisi sauvansa esille.
-” Ja sinä olet?” Destiny kysyi ja kohotti sauvansa
-” Untamo Glögi von Hedelmäpää. Minulla on sinulle viesti.” Hedelmäpää sanoi, heilautti sauvaansa, ja samalla Destiny lensi seinää päin.
-” Se viesti on.. Kuole Destiny, Kuole!” Hedelmäpää huusi ja heilautti sauvaansa

Luku III Ammuskelua ja muhennosta

-” Kuinka kehtaat!” Destiny huusi, ja kömpi ylös
-” Kuulithan viestini? Vai oletko kenties kuuro?” Hedelmäpää sanoi ja hymyili
Tässä vaiheessa Destiny oli vetänyt sauvansa esille, heilauttanut sauvaansa, ja lennättänyt Hedelmäpään pihalle. Vielä pienellä sauvan näpäytyksellä, Destiny sulki portit , ja lukitsi siis näin miehen ulkopuolelle.
-” Eikö hänet olisi pitänyt toimittaa ministeriöön?” Orban kysyi
-” Tuskin hänestä on enää vaivaa, ja jos on, hoitelen hänet itse.” Destiny vastasi ja lähti kävelemään Orbanin kanssa muualle.
Samaan aikaan ulkona, vihainen, ja voitettu Hedelmäpää oli päässyt ylös ja kirosi nyt kovaan ääneen.
-” SENKIN ********** , VIELÄ MINÄ SINULLE ***** NÄYTÄN, TULE ULOS JA TAISTELE SENKIN *****!” Hedelmäpää huusi ja huitoi nyrkillään
-” Joo, ja siis se Catherinen uusi tyyli oli niin syvältä..” Kuului kauempaa
-” Catherine luulee muutenkin itsestään liikoja, kaamee ämmä.” Toinen ääni sanoi
Hedelmäpää oli tässä vaiheessa luikkinut piiloon kulmalle, ja odotti nyt, että oppilaat avaisivat portin ja päästäisivät hänet sisään. Kaksi tyttöä astelivat porteille ja koputtivat, tarkemmin sanoen, hakkasivat porttiin. Joku raotti porttia vähän ja lopulta se avattiin kokonaan.
-” Voisitte pitää portit ihan aukikin..” Eva Rosehale sanoi ja asteli Peggy Rosehale perässään kohti pohjoishallia.
Jos et ole vielä ymmärtänyt, miksi Hedelmäpäät ovat tyhmiä, tässä voisi olla yksi syy. Untamo oli saanut jostain mitä mainioimman idean lähteä juoksemaan tyttöjen perään. Kukapa nyt kiinnittäisi huomiota pelleen, jolla on hedelmiä hattu täynnä. Untamo siis juoksi aulan halki suoraan itsekin kohti pohjoishallia.
-” Eikös tuo ollut se hullu?” Joku oppilas kysyi
-” Eikö matami Dawlish heittänytkään häntä ulos” Toinen oppilas huusi
Destiny itse oli ilmestynyt uudelleen aulaan, ja katseli nyt hämminkiä, joka oli menossa.
-” Riehuminen loppuu nyt!” Destiny huusi ja jokainen hiljentyi välittömästi
-” Mutta matami Dawlish, se hullu juoksi äsken sisään!” Joku huudahti väkijoukosta
-” Anteeksi mitä!? Eikä kukaan estänyt!” Destiny kiljaisi, mutta Orban alkoi
-” Kultaseni, löydämme hänet kyllä, mennään vain etsimään.” Orban sanoi ja virnistiDestiny oli sanomassa jotain, mutta piti suunsa kiinni ja lähti Orbanin kanssa astelemaan myöskin kohti pohjoishallia.

Peggy Rosehale lensi lattialle tainnutettuna. Eva oli perääntynyt nurkkaan, ja hänen sauvansa oli lattialla. Eva oli perääntynyt nurkkaan, sauva kohdistettuna Hedelmäpäähän.
-” Tyttöseni, haluan vain tietää, missä on rehtorin kanslia!” Hedelmäpää huusi ja riisui samalla Evan aseista.
-” E-En tiedä! Sen paikka v-vaihtelee!” Eva sanoi kauhuissaan
-” Sitten sinusta ei ole hyötyä..” Hedelmäpää sanoi ja kohotti sauvansa
Hän kerkesi juuri avaamaan suunsa, kun takaa kuului:
-” Selatus pikamus!”
Ja Hedelmäpää rojahti seinään. Eva kipitti nopeasti pelastajansa luo, ja raahsi Peggyn mukaansa. Edward Bay osoitti uudelleen sauvallaan Hedelmäpäätä, joka oli juuri päässyt ylös.
-” Poju, tuo ei ollut viisasta!” Untamo huusi ja kohotti sauvansa
Ennen kuin Edward oli kerennyt edes vastaamaan, punainen valosuihku oli jo osunut poikaan ja nyt tämäkin makasi maassa taintuneena.
-” Devinne, kylläpä kesti!” Hedelmäpää huusi ja katsoi ovella olevaa miestä
-” Sori pomo, mut en päässyt sisään porteilta. Oves luki ”Vedä” eikä ”Työnnä”.” Devinne kertoi
Devinne oli kuin mikäkin Lontoosta löydetty pummi. Hänen vaatteensa olivat riekaleiset, ja partaakin oli. Haju oli mitä kamalin, ja hengitys haisi tuliviskille.
-” No, hoidikko sen akan jo?” Devinne kysyi ja siveli partaansa
-” En vielä, mutta kohta hoitelemme hänet aivan pian.” Hedelmäpää sanoi
-” Hyvä, sitten voimme häip…!” Devinne sanoi, mutta lause loppui kesken miehen lyyhistyttyä lattialle.
Max Williams oli saapunut halliin, ja heilautti nyt sauvaansa kohti Hedelmäpäätä, joka myös lyyhistyi maahan. Eva, joka oli koko tämän ajan maannut polvillaan maassa, oli nyt raahannut niin Peggyn kuin Edwardinkin kauemmas ja napannut sauvansa maasta.
-” H-H-Herpaannu!” Eva sanoi molemmilla kerroilla osoittaessaan Edwardia ja Peggyä, jotka heräsivätkin sitten.
Max Williams, joka oli kerennyt köyttää molemmat miehet, oli nyt napannut kiinni vangeista kiinni, ja lihastensa avulla lähtenyt raahaamaan heitä eteishalliin.

Destiny Dawlish istui sohvalla, pää Orbanin sylissä. Orban luki lehteä, ja samalla silitteli Destinyn hiuksia. Huomatessaan Williamsin raahaamassa kahta köytettyä miestä, Destiny nousi ylös, ja käveli Maxin luo Orban perässään.
-” Hyvää työtä herra Williams, katson että tupasi saa tästä pisteitä.” Destiny sanoi ja herätti vangit sauvan heilautuksella.
Molemmat miehistä säpsähtivät hereille, ja aloittivat rimpuilun köysistä.
-” Älkääpä rimpuilko, se on tässä vaiheessa turhaa.” Destiny sanoi ja hymyili
Devinne jatkoi rimpuiluaan, mutta Hedelmäpään katse oli kiinnittynyt Destinyn rintoihin.
-” Neitonen, on rikollista on noin kaunis.” Hedelmäpää sanoi ja hymyili
-” Katse tänne!” Destiny huusi ja osoitti naamaansa
-” Kultaseni, voisimme tehdä mahtavia asioita yhdessä, tule vaimokseni!” Untamo sanoi ja hymyili omaa, rumaa hymyään
-” Hän on varattu.” Sanoi Orban, joka oli kävellyt Destinyn viereen
-” Ai sinulle, tuollaiselle juntille ja tyylitajuttomalle idiootille?” Hedelmäpää sanoi ja nauroi
Orban puristi kätensä nyrkkiin, ja kuiskasi jotain Destinylle, joka nyökkäsi hyväksyvästi. Mies nappasi Hedelmäpäästä kiinni, ja raahasi mukanaan pihalle. Pihalle saavuttuaan, Orban heitti Untamon väkivaltaisesti maahan, ja otti esille mahtavan aseensa.
-” Jästikö oletkin?” Hedelmäpää kysyi ivallisesti
-” Njääh, nämä ovat vain niin mukavia leluja, haluatko nähdä?” Orban sanoi ja osoitti Hedelmäpään otsaa
-” Älä nyt suutu, pidä toki naisesi, ei hän mikään hyvännäköinen ollutkaan!” Hedelmäpää huusi, ja äänessä oli selvästi pelon merkkejä
-” Teit juuri ison virheen, loukkasit naistani.” Orban sanoi ja painoi liipaisimesta
Kuului kova pamaus, ja verta alkoi valua maahan, Hedelmäpään ruumiin ympärille.
Destiny oli ilmestynyt Orbanin viereen, ja suuteli nyt Orbania huulille.
-” Sinä se osaat jutella sivistyneesti.” Destiny sanoi ja silitti Orbanin hiuksia
-” No, hän ansaitsi sen.” Orban sanoi ja laittoi aseensa takaisin koteloonsa.
Destiny suuteli vielä Orbania nopeasti huulille, ja kaksikko asteli takaisin sisään. Hedelmäpään ruumis katosi verineen Destinyn heilautettua sauvaansa.
-” Mitä muuten teit sille toiselle?” Orban kysyi kaksikon istuttua takaisin sohvalle
-” No, lähetin hänet parempaan paikkaan.” Destiny sanoi ja hymyili

Kuului kova poksahdus, ja Devinne istui maassa, essu yllään. Miehen eteen asteli kotitonttu.
-” Tiskaamaan, heti! Sinut määrättiin tänne töihin!” Kotitonttu vikisi
-” Ja jos en mene?” Devinne sanoi ja katseli halveksuen kotitonttua edessään
Heti tuon sanottuaan, kotitonttu otti ruoskansa esille, ja ruoski miestä parikin kertaa, ennen kuin Devinne oli alkanut tekemään töitään.

Näin siis hyödyttiin paljon, tänä samaisena päivänä. Hoidettiin hedelmähattuinen mies, ja saatiin ilmaista työvoimaa keittiöön. Mutta olisiko koulu kuitenkaan kauaa turvassa..?

Eeeee, vuosisadan repeäminen :''D. Tarinasta ei ainakaan huumoria puuttunut, enkä kirjoitusvirheitä silmiinpistävästi äkännyt.
Mutta, koska olen niin julma ja ilkeä, nipotan aina vähän jostakin eli annan pari ystävällistä vinkkiä, joita ei kannata ottaa itseensä.
Ensimmäiseksi kirjoitelmaksesi tällä forkalla onnistuit ihan kelvollisesti ja sait aikaan monelle lukijalle varmaankin naurukohtauksen
(en toki naura ruudun takana yhä n__n). Mutta luvut olivat aika lyhyehköjä, vaikka kolmas luku jo palvelikin sen lukijaa pituudellaan.
Suosittelen, että vastaisuuden luvuissa enemmän kuvailua käyttöön, niin tarina pitenee.
Lisää tarinaa kehiin vaan .