Salaisuuksien kammio-[Traileri+ilmoittautuminen osa 1,2,3,4]

Mulle tuli vaan tämmönen inspiraatio.Tämä tarina kertoo millaista olisi jos salaisuuksien kammio avattaisin. Ja älkää yrittäkö kerjätä luihuisen perilliseksi koska olen keksinyt sille oman hahmon. Kirjoitusvirheitä saattaa olla.
Kirjoittaja:1823/Aleksi
Genre:Draama
Ikäsuositus:K13, joistakin jopa K15
Sisältö:Väkivalta, kiroilu, kauhu ja séksi.

Traileri

Tylypahka on turvallinen velhokoulu....
"Älkää huoliko oppilaat, kukaan ei hyökkää teidän kimppuun, tai minun nimeni ei ole Faith Dawlish"
Vai onko sittenkään?
"Professori Dawlish, oppilaita on löydetty kangistuneena"
Vaara lähestyy....
"Professori Dawlish, tiedätkö mitä? Salaisuuksien kamiio on avattu!
"ANTEEKSI MITÄ?!"
Oppilaita kuolee...
"EIIIIIIIIII! WILLIAM!"
Mutta kuka on tämän kaiken takana?
"Professori, Kruger, Meidän täytyy selvittää minkä takia oppilaat kuolevat ja kangistuvat mystisesti."
Salaisuuksien kammio on avattu
"Professroi, kat-katso."
"MITÄ HELVETTIÄ?! SALAISUUKSIEN KAMMIO ON AVATTU?!"
Jonkun täytyy tehdä jotain....
"Aion lopettaa tämän helvetin, koulun rehtorina minun täytyy suodella oppilaita vaaralta."

Ensimmäisessä luvussa ei vielä tapahdu paljon mitään.

...Olennaisesti idea kuulostaa hyvältä. Trailerin luettuani en ole siitä enään niin varma. No sen näkee sitten kun ensimmäinen osa ilmestyy, sitten kun on ilmestyäkseen. Ilmottaudun Debby Green 5lk luihuinen.

Ideahan on hyvä, jos se ei matki kirjan/elokuvan juonta. Jos keksit siihen jotakin vielä erilaisempaa, lukisin sen ehdottomasti. Traileri olisi saanut olla ehkä piiikkuriikkisen pidempi. Ja ilmoittautuisin mukaan; Allen Lindo - 3lk. - Luihuinen

Ihan hyvä idea, jos tosiaankaan et pölli juonta kokonaan kirjasta. Pilkunviilaajana kuitenkin suosittelisin vaikkapa betalukijaa, joka korjaisi kirjoitusvirheet, taikka kirjoitusohjelmaa, jossa on tekstin oikeinkirjoituksen tarkistusmahdollisuus. Itse tykkään lukea virheetöntä tekstiä.
Niin, ja ilmoittaisin mukaan Adriennen.
Eli siis, Adrienne "Adri" Quinn, Luihuinen. ^^

Tässäpä tämä eka osa nyt on. Kaikki ilmottautuneet eivät ole vielä mukana, mutta malttakaahan. Kyllä teidänkin nimet tulee esille.

Salaisuuksien kammio, osa 1

Kello on yhdeksän illalla, oppilaat istuskelevat eteishallissa tylsistyneenä. Kouluun oli muutama päivä sitten ilmestynyt uusi oppilas Dumstrangissa, Tracy Slytherin. Tracyn hiukset todella aika lyhyet. Silmät tulen punaiset, revennyt kaapu, mustat saappaat. Ja farkut. Tämä poika vaikutti aivan normaalilta. Vain harvat osasivat epäillä että hänen sukunimessään on ”Slytherin”. Tämä poika oli varsin erikoinen, hän kyseli kaikilta heidän verenlaatunsa, ja kirjasi kaikenlaista muistioonsa. Jotkut yrittivät urkkia hänen olkansa yli, mutta poika sanoi heille aina kylmästi: ”Älä tunge nokkaasi asioihini, tai pian sinulla ei ole sitä ollenkaan.” Tämä uhkauksen kuullessaan moni perääntyi ja lähti vikkelästi juoksemaan pois. Eräänä päivänä Debby Green vakoili häntä salaa, Tracyn huomattua tytön vakoilevan, hän vetäisi selässään pitkän, kiiltävän ja terävän miekan ja lävisti sillä tyttöä. Tyttö kirkaisi kivusta, ei kuollut, mutta pyörtyi. Tracy mulkoili tyttöä sanoen: ”Opithan nyt tunkemaan ylisuuren nenäsi asioihini?” ”TRACY SLYTHERIN!” Kuului Faithin karjunta. ”MITEN JULKEAT KÄYDÄ OPPILAIDEN KIMPPUUN?! HÄVYTÖNTÄ, VASTUUTONTA JA ENNEN KAIKKEA HUONOA ESIMERKKIÄ NÄYTTÄVÄÄ KÄYTÖSTÄ! NEITI GREEN OLISI VOINUT KUOLLA!” ”Mitä meni tunkemaan ylisuuren nokkansa asioihini?” Tracy sanoi kylmästi ja kolkosti. Poika lähti miekka kädessään Luihuisen tupaa kohti. Oppilaat mulkoilivat poikaa tuon kävellessä välinpitämättömänä kohti tupaansa. Kuului kaikenlaista muminaa. Pikkuhiljaa oppilaat alkoivat lähteä taas omille paikoilleen. Keskustelun aiheet olivat selvästi muuttuneet. Dewey, jonka elämä oli mennyt päin helvettiä, käveli nyt surullisena käytävillä. ”Miksi juuri minä, olen lähes koulun vihatuin poika? Mitä olen tehnyt ansaitakseni sen?”, Hän mietti. Onnistuisiko hän koskaan aloittamaan uutta elämää, elämää ilman seksiä, ilman viinaa, ilman mitään, jonka takia hän oli nyt yksin, yksin ilman ainuttakaan hyvää ystävää. Hän haluaisi elää tavallista elämää. Mutta ei, kaikki luulevat tai tahallaan haukkuvat häntä psykoosiksi. ”Haluan pois tässä helvetin elämässä, haluan toisenlaisen elämän. En kestä tätä enää”, hän ajatteli puoliksi raivoissaan puoliksi surullisena. ”EN KESTÄ TÄTÄ ENÄÄ!” hän karjaisi vahingossa ääneen, jolloin ohi kävellyt Adrienne hätkähti. ”Mitä et kestä enää?” Tyttö kysyi varovasti. ”EN KESTÄ TÄTÄ HELVETIN ELÄMÄÄ! HULLUKSI TÄSSÄ TULEE” Dewey karjui tulistuneena. ”Sinä olet jo hullu.” Adri totesi ja lähti. ”Niin juuri, jätä yksinäinen ja avuton pikku Dewey yksin julmaan maailmaan.” Dewey ajatteli vihaisena Adriennelle. Siinä samassa Nancy Grenie käveli ohi ja ilkkui Deweylle: ”Oliko kivaa imutella ekaluokkalaisen kanssa?`” Hän kysyi Deweyltä ivallisesti. Dewey vastasi jästien sormimerkillä. Nancy asteli välinpitämättömänä hänen ohi. ”Tapan sinut Grenie, TAPAN SINUT!”, Dewey ajatteli, mutta katui siinä samassa sitä mitä ajatteli. ”Mitä sinua oikein riivaa, Dewey? Haluat aina tappaa jonkun joka pikkuisen ärsyttää sinua. Se ei johda mihinkään.”, Dewey torui itseään. Hän oli vihainen itselleen, murhanhimoisuudelleen. Hän haluaisi aloittaa uuden elämän. Elämän, jossa kukaan ei ajattelisi hänestä pahaa. Saatuaan itsensä taas kokoon, hän asteli kohti Rohkelikon tupaa, ja törmäsi Ted Reameyhyn. ”Varo astelijasi, Sandoval.” Ted tiuskaisi Deweylle. ”Voi, kyllä varon. Anteeksi vain kovasti, Reamey.” Dewey tiuskaisi Tedille. ”Herra Reamey voisi käyttäytyä hieman kohteliaammin toista tupalaistasi kohtaan. Samoin sinä, herra Sandoval.” Ted käännähti, Dewey katsoi Tedin olan yli. Chris Cade, Rohkelikon valvojaoppilas oli kuullut Tedin ja Deweyn keskustelun. ”Selvä se, Chris” Ted tuhahti Chrisille. ”Saisit luvan kunnioittaa ylempiarvoisiasi, Reamey. Ja valitettavasti minun täytyy ottaa käytöksesi takia rohkelikolta 1 piste.”, Chris sanoi surullisena. ”Ja minä kun niin toivoin etten koskaan joutuisi vähentämään omalta tuvaltani pisteitä.”, Chris sanoi surullisesti, ja lähti pois. ”Tämä on sinun syytäsi, Reamey.” Dewey kuiskasi vihaisena Tedille. ”Turpa kiinni.” Ted kuiskasi takaisin. Kumpikin mulkoili toisiaan ja lähtivät vastakkaisiin suuntiin. Dewey käveli suutuksissaan eteishalliin. Hän istahti lähimmälle sohvalle surullisena. Hän näki Nancyn kävelevän vihaisena silmät vihasta liekehtien puukko kädestään kohti Deweytä. Dewey katsoi pelokkaana Nancya. ”Mitä minä nyt taas olen tehnyt?”, Dewey ajatteli säikähtäneenä. Sekunnin murto-osan aikana Nancy oli jo lävistänyt puukolla Deweytä kurkkuun. Hän ulvahti kivusta ”TAINNUTU!”, kuului kaksi tainnutus-loitsun huudahdusta. Nancy kerkesi juuri ja juuri kumartua väistöön. Kuului kaksi maahan iskeytymistä. Dewey näki vain Nico Williamsin ja Chris Caden taintuneena makaavat ruumiit lattialla. Lopulta hän ei nähnyt mitään. ”Onko hän elossa?”, ”Nancy saattoi jopa tappaa hänet.”, Kuului pelokasta keskustelua. Dewey huomasi makaavansa sairaalasiivessä. Dewey näki monta ihmistä, muttei saanut heistä selvää. Hän päätti levätä. Dewey sulki silmänsä, ja nukahti melkein heti.

Loistava osa!!!!! Kappale jaot vaan niin oon ylpee osasta Ite pidin omasta osastani ja taisit ottaa osan tapahtumista eilisestä vai oliko se ihan pari päivää sitten tapahtuneesta ?

Toi oli kyl hyvä tarina<3 Jatkoa odotellen! Onko mahollist viel päästä tarinaan? Kun jos vaan mahollista, tulisin siis mukaan tarinaasi Yää, ei tuu kaksrivii>( No ei voi mtn

Extreme kirjoitti:

Toi oli kyl hyvä tarina<3 Jatkoa odotellen! Onko mahollist viel päästä tarinaan? Kun jos vaan mahollista, tulisin siis mukaan tarinaasi Yää, ei tuu kaksrivii>( No ei voi mtn

Kerkiää viel mukaan. Nimi oli siis Violet Rowards VO 5lk KORPINKYNSI?

Haha vaivauduin kommentoimaan jo tänään.
Ihan hyvä osa. Repesin Adrin roolille. 8''D

Mutta juu, bongailin pari kirjoitusvirhettä, ja tarina minun makuuni hieman liian nopeaa tahtia - vähän kun hidastat niin hyvä tulee. Ja niin kuin öö, se heppu joka oli ensimäisenä kommentoinut tätä ekaa osaa sanoi, (olikohan Rosalindea, tai joku vastaava) niin kappalejaot myös tekisivät ihmeitä. Lisäksi tuo kuvaileminen oli joissakin kohdissa vähän kökköä. "Tracy sanoi kylmästi ja kolkosti" ja tuota "Ja farkut." kohtaa minä vähän ihmettelin. Oletko ajatellut ottaa betalukijaa? Betalukija lukisi tarinan ennen julkaisemista, ja korjaisi mahdolliset kirjoitusvirheet ja kommentoisi yleisesti ottaen tarinaa. ^^
Hehe, kerrankin onnistuin antamaan (epä)rakentavaa kritiikkiä. n_n Mutta juu, jatkoa vain tulemaan.

Kiitos teille kaikille ihanista kommenteistanne. Ja kun kerran niin moni sitä beta lukijaa tyrkyttää, niin taidan mä sen hankkia. Kerkeätte vielä liittyä, kun saan 2 osan julkaistua, ilmottautumis aika loppuu.

Joo-o. Tykkäsin tästä muuten mut mun lukeminen tökkis niin paljon sen takia että koko tarina oli yhdessä pötkössä. Kappalejakoa kehiin niin tää on luettavampi ! Muuten tykkäsin, on oikeestaa kiehtovaa lukee mitä Deweyn päässä liikkuu : D Mutjoo, idea oli kiva tykkäsin siitä, ei muutaku toista lukua kehiin kappalejaon kanssa .. Ps oon nii uninen vielä et ei oikee saa mitää hyvää kommenttia aikaseks.

Salaisuuksien kammio osa 2

Eteishallissa oli aivan rauhallista, Dewey oli jo parantunut ja istui nyt sohvalla. Tracy oli kiillottamassa miekkaansa hänen vieressä. Nico käveli heidän ohi kantaen Maxia. Lopulta Dewey ei enää kestänyt olla Tracyn vieressä vaan käveli toiselle sohvalle. Dewey katseli Catherinea joka keskusteli ystävänsä Violet Rowardsin kanssa. Siinä samassa Dew huomasi Adrin ja Tedin kävelemässä käsikkäin kohti tyrmiä. ”Mitä he aikovat?”, Dewey mietti.

Hän syöksähti perään. He kävelivät tyrmiin, tyrmissä tyttöjen vessaan. ”Mitä?”, Dewey mietti hämillään. Onko Ted rakastunut Adrienneen? Dewey seurasi heitä, ja piiloutui patsaan taakse. Hän kuuli kiihottunutta ”Aah aah aah.” Ääniä. Hän katsoi salaa patsaan takaa ja näki jotain järkyttävää. Ted oli alasti sängyllä(Dewey ihmetteli missä se sänky oli tullut) Alaston Adrienne vieressään. Yhtäkkiä kumpikin menivät kyljelleen. Ted lähestyi Adria, ja kiersi kätensä tytön ympärille ja painaen kikkeliään Adriennen perseeseen. Ted selvästi jytkytti Adriennea. Adrienne sanoi kiihottuneesti ”Aah, tuntuu hyvältä, jatka Ted.” Dewey olisi voinut jo oksentaa. Tuo oli paljon pervompaa kuin hänen ja ex-tyttöystävänsä petipuuhat, he olivat sentään ammeessa.

Hän juoksi lujaa, todella lujaa pois tyrmissä. Hän oli oksennuksen partaalla. Hän juoksi pois jonnekin helvettiin asti Tedistä ja Adrista. Hän ei voinut uskoa tätä todeksi. Olivatko Adri ja Ted TODELLA harrastaneet seksiä? Hän nipisti itseään vain testatakseen, ettei nähnyt unta. Se oli totta. Ted ja Adri ovat pervoja. No…Adri on ollut pervo jo kauan; Hänellä on perseessään Robin Reevesin nimmari, ja tisseissään Amity Rawsonin nimmari.

Dew ei sentään ollut niin pervo ex-tyttöystävänsä kanssa. Kun hän oli eteläisellä käytävällä uupuneena juoksussa, hänen silmissään alkoi kipinöidä. Hän oli heikko, lopulta hän ei tiennyt missään mitään. Dewey huomasi makaavansa köytettynä tyrmissä, Tracy ja Nancy vierellään. ”Johan se unikekokin heräsi”, Nancy sanoi ivallisesti. ”Saanko nyt tappaa hänet?” Nancy kysyi innoissaan.

”Odotas, kaikki ajallaan Nancy. Ensin MINÄ kidutan häntä.” Tracy vastasi Nancylle omahyväinen virne naamallaan. ”Oi, tee se mestarini.”, Nancy sanoi herttaisesti ja pelottavasti ”KIDUTU!” Dewey alkoi ulvoa kivusta. Lopulta Tracy kohotti sauvansa ja kidutus lakkasi. ”Tapa hänet.”, Tracy sanoi. Dewey sulki silmänsä valmiina kuolemaan. ”KARKOTASEET”, Kuului Cathin huudahdus. Dewey ei uskaltanut vielä avata silmiään. ”AVADA KEDAVRA!”, kuului Tracyn karjaisu. Dewey avasi silmänsä. Cath oli yhä elossa ”KARKOTASEET!” ”AVADA KEDAVRA!” Kuului Tracyn ja Nancyn huudahdus. Cath kirkaisi. Lopulta Dewey avasi silmänsä. Cath oli kaatunut loitsujen väistelyssä nurin, hän osoitti sauvallaan Tracya ”TAINNUTU!” ”VARJELUM” Cathin loitsu kimposi takaisin. Cath ehti väistää nipin napin.

Dewey oli karannut paikalta, hän juoksi nyt tuhatta ja sataa kohti eteishallia. Yhtäkkiä hän tunsi lentävänsä ilmassa voltilla, hän ei tuntenut maata. Hän huomasi makaavansa selällään lattialla. Catherine oli manannut Dewiin kamppiherjan. ”Miksi sinä noin teit, Cath?” Dew kysyi hämmentyneenä. Cath tarttui Deweytä paidan kauluksessa, nostaen pojan ilmaan. Hän otti puukkonsa kohottaen sen Deweyn sydämen tasolle. ”ESTOUS!”, kuului Chris Caden karjaisu. Cath lensi 3 metriä pois Dewistä.

”Sandoval, pakene.”, Chris komensi. Dewey teki työtä käskettyä. Hän juoksi kohti eteishallia. Chris ja Cath jäivät kaksintaistelemaan. ”Tainnutu!” Chris huusi, Cath väisti ”Karkotaseet!”, Cath huudahti. Chrisin sauva lensi Cathille. ”TAINNUTU!” Chris lensi taintuneena maahan. Cath meni Deweyn perään, mutta pysähtyi ennen ovea. Hän kohotti sauvansa osoittaen puukkoa. ”Heittäös!”, Hän huudahti, ja viskasi loitsun avulla puukon kohti Deweytä. Dewey ei ollut laittanut sauvaa taskuun, ja ehti juuri parahiksi suojautua kilpiloitsulla, puukon kärki vääntyi. ”Saatana”, Cath sanoi hiljaa. Dewey käveli sauva sojossa kohti Cathia. Hän otti hieman vauhtia, lähti juoksemaan kohti tyttöä. Catherine lähti pakoon. Juostessaan, hän heitti vähän väliä loitsuja kohti Deweytä, Dew väisteli ne ketterästi ja matki Catherinea. Yhtäkkiä Cath törmäsi vahingossa seinään. Seinä oli varmaan heikossa kunnossa; se alkoi mureta, ja kivet valumaan kohti Deweytä ja Cathia. Dewey loikkasi juuri parahiksi taakse. Hän oli näkevinään Cathin jäävän kivien alle. Hän kauhistui, jäikö Cath kivien alle, kuoliko hän? Vaikka Catherine oli yrittänytkin tappaa Deweyn, ei hän siltikään ansaitsisi kuolemaa. Dew riensi keräämään kiviä pois. Kun hän vihdoin ja viimein pääsi toiselle puolelle, hän ei nähnyt Catherinessa vilaustakaan.. ”Kaivautuiko hän maan alle?”, Dewey ihmetteli. Hän kuuli juoksun astelija, Nancy ryntäsi kohti Dewiä puukko kädessään. Dewey ei kerinnyt edes huomata, kun Nancy oli jo iskenyt puukolla Deweytä sydämeen. Nancy nauroi ilkeästi, Dewey oli kuollut, Nancy oli tappanut Deweyn.

”Toiveeni toteutui, tämä…tämä on USKOMATONTA! MINÄ TAPOIN DEWEYN!”, Nancy ajatteli onnessaan. Hän katseli ivallisesti Deweyn veristä, kuollutta ruumista. Tyttö lähti pois välinpitämättömänä.

”Odotas, kaikki ajallaan Nancy. Ensin MINÄ kidutan häntä.” Tracy vastasi Nancylle omahyväinen virne naamallaan. ”Oi, tee se mestarini.”, Nancy sanoi herttaisesti ja pelottavasti.

Repesin tuolle kohdalle.

Hän kuuli juoksun astelija, Nancy ryntäsi kohti Dewiä puukko kädessään. Dewey ei kerinnyt edes huomata, kun Nancy oli jo iskenyt puukolla Deweytä sydämeen. Nancy nauroi ilkeästi, Dewey oli kuollut, Nancy oli tappanut Deweyn.

”Toiveeni toteutui, tämä…tämä on USKOMATONTA! MINÄ TAPOIN DEWEYN!”, Nancy ajatteli onnessaan. Hän katseli ivallisesti Deweyn veristä, kuollutta ruumista. Tyttö lähti pois välinpitämättömänä.

Jee Nancyst tuli puolihullu murhaajatar, MUHAHAHAHAHAHAH!!!

Tästä saakin jo paremmin selvää kuin edellisestä osasta, silti kaikki tapahtuu aika nopeasti minun makuuni.
No mutta, muuten hyvää tekstiä, pidin kyllä paljon noista kidutus- ja kaksintaistelukohdista

STNA HAJOSIN. 8'DDDDDDDDD
Grrrr.. Ted ja Adri. XDDDDDD Joskus uhkasit, että se hymy hyytyy kun luen seuraavan osan. Tällä hetkellä mun hymy on korvissa asti ku naurattaa.. XDD
Jatkoa jatkoa.

Pidin molemmista osista. Ehdottomasti Thomas Lopez ja Jacob Mazzarello mukaan.

Salaisuuksien kammio OSA 3

Oli kylmä ja kolea aamu, tällipaju oli viskannut lehtensä menemään, maa oli jo hieman jäässä. Suuri osa oppilaista istui suuressa salissa syömässä aamupalaa, Deweyn murhan jälkeen hänen tilalleen oli tullut Ranskasta Beauxbatonsin velhokoulusta hänen kadonnut veljensä Alec, Alecilla oli lyhyet hiukset pyöreät silmälasit, veden siniset silmät, ruskea hattu ja harmaat farkut. Hänen luonnettaan kuvailivat parhaiten sanat: ”Herrasmies” ja ”Mallioppilas”, hän oli eka luokassa lähtien saanut joka kokeessa Upean, eikä hän muutenkaan kiusaa ketään, vaan puolustaa ja tukee kiusattua. Ja aina kun hän tapaa jonkun professorin, hän kumartaa syvään nostaen hattuaan ja sanoo: ”Päivää professori.” Pöllöt olivat paraikaa lähettämässä postia oppilaille. Alec oli saanut isältään(kirje oli lähetetty käärmeellä) onnittelut siitä että pääsi Tylypahkan kouluun. Alec hymyili. ”PAKO AZKABANISTA!”, kuului jonkun karjaisu. Moni ryntäsi Jeremy Williamsin ympärille jolla oli kädessään uusin seitsemän päivän lehti. Etu-kannessa oli kuva velhossa, jonka kaapu roikkui revenneenä jalkoihin asti, silmälappu kalman kalpea ihoineen muistutti aivan liikaa Professori Bondia. Miehen selvästi pesemättömät rasvaiset hiukset roikkuivat rinnassa. Jeremy luki tetksin ääneen: ”Tunnettu sarjamurhaaja, Jake Stringweed on karannut azkabanista viruttuaan siellä ensimmäiset kaksikymmentäviisi vuotta.” Moni oli aivan äimällään. ”Jake Stringweed”, Alec tuumi.

Nimi oli hänelle jotenkin tuttu…Missä hän oli kuullut sen aikaisemmin? Hän asteli takaisin paikoilleen tuumien mistä tuo nimi oli tullut esille. Hän yritti kiivaasti muistella. Muistelu ei oikein onnistunut kun moni oppilas pölisi Stringweedistä. ”Pah, miten yksi vankikarkuri voi aiheuttaa tuollaisen mölyn? Valvojaoppilaatkin mukana. Aivan naurettavaa!”, Alec jupisi itsekseen mulkoillen oppilasjoukkoa. Hän lähti pohjoistorniin kohti Rohkelikon tupaa, siellä hän törmäsi Rehtori Dawlishiin. Alec nosti hattua syvään kumartaen ”Huomenta, rehtori.” hän sanoi kohteliaasti. ”Huomenta vain, Silver.”, rehtori vastasi. ”Minulla olikin sinulle asiaa.”, hän lisäsi. ”Mitä asiaa, rehtori?”, Alec kysyi. ”Sinä pääset valvojaoppilaaksi.” ,rehtori sanoi, hymyillen. ”Kiitos.”, kiitteli Alec hänkin hymyillen. ”Tuosta on merkkisi.”, rehtori sanoen antaen Alecille kiiltävän tähden, asettaen sen huolellisesti kaapuunsa. Siinä luki: ”Valvojaoppilas” Alec nosti hattua sanoakseen näkemiin. Hän käveli sohvalle istumaan, taas miettien mistä nimi ”Jake Stringweed” oli hänelle tuttu.

Kun hän ei lopulta saanut millään päähänsä mistä nimi hänelle oli tuttu, hän päätti lähteä eteishalliin tarkkailemaan oppilaita. Hän asettui paikkaan, jossa näki helpoiten ympärilleen. Kaikki oli aivan niin kuin pitääkin: Annie Wildren jutteli Peggy Ragsberryn kanssa. Ted ja Adri istuivat vierekkäin, kumpikin yritteli salaa hieman kosketella toista. Alec kohotti kulmiaan merkiksi siitä, että oli huomannut. Kumpikin lopetti. Yhtäkkiä kuului kova karjaisu: ”AVADA KEDAVRA!”, Tracyn loitsima tappokirous oli vähällä osua Eva Strawberryyn. Kaikki ottivat sauvansa esiin osoittaen Tracya. Kuului monia loitsun karjaisuja: ”TAINNUTU!” ”ESTOUS!” ”VANGITSIOUS!” Tracy torjui kaikki loitsut yhdellä kilpiloitsulla. Moni taintui, jotkut lensivät ikkunassa ulos, toiset taas

köyttyivät lattialle. Ne, joihin estous loitsu oli kimmonnut, nousivat pystyyn loitsien nyt kaikki yhtä aikaa: ”TAINNUTU!”, kolme loitsua osui Tracyyn, hän lensi kolmoistaiasta kansliakäytävään, sieltä Professori Boazin käytävään. ”Helvetin vittu!”, kuului Tracyn kiroilua. ”MITÄ TE TEETTE?!”, Alec karjaisi. ”Itsepä yrittää tappaa Evan!”, Ada Dawson huudahti. ”Dawson, vaikka Tracy tappaisikin Evan, ei TEILLÄ ole oikeutta yrittää tappaa HÄNTÄ!”, tässä hyvässä jokaiselta tuvalta -10 pistettä!”, hän karjui vihaisena. ”Toistan: Jokaiselta tuvalta -10 pistettä!”, hän lisäsi vielä vihaisempana. ”Herra Slytherin taas joutuu rehtorin puhutteluun, sinulla 99.9 prosentin mahdollisuus saada potkut koulussa, tai vielä pahempaa: joutua azkabaniin!”, hän huusi kasvihuoneesta tulleelle Tracylle vakavana. Tracy kiskaisi miekan huotrassaan, hyppäsi ilmaan, iskien yläkautta Aleciin. Onnekkaasti Alec sai miekasta kiinni horjahtaen hieman taaksepäin. Koska Tracy oli 18 vuotta, ja Alec 13 vuotta, Tracyn paino onnistui jättämään Alecin alleen. Hän tähtäsi miekkansa kärjen kohti Tracyn kaulaa. ”Minulla on panttivanki! Liikahduskin, tai äännähdyskin. Ja Silver makaa haudassa!”, Tracy varoitti, hän tuntui olevan tosissaan. Kukaan ei liikahtanutkaan, eikä äännähtänyt. Tracy kaivoi toisella vapaalla kädellään sauvan. Hän osoitti sauvallaan kattoa. Hän heilautti sitä, ja sauvan kärjessä lennähti liekki, joka kasvoi isoksi tuliseksi käärmeeksi leijuen kohti tyrmiä. Hetken päästä tyrmissä juoksi Cath ja Nancy. ”Saanko esitellä apurini?”, Tracy sanoi omahyväinen virne kasvoillaan. Nancy tähtäsi sauvansa joka ikiseen oppilaaseen eteishallissa. Yhtäkkiä Cath osoitti sauvallaan Tracya huutaen: ”TAINNUTU!” ”ESTOUS!”, kun Tracy oli kiinnittänyt huomionsa muualle, Alec oli ottanut oman sauvansa ja loitsinut Tracyyn estomanauksen. Tracy lensi päistikkaa suihkulähteeseen, taintuneena. ”Cath, mitä vittua sinä…?”, Nancy kysyi katsoen hämillään Cathia joka oli tähdännyt sauvansa kohti tyttöä. ”Minä en ole koskaan ollut Tracyn vallassa, Nancy.”, Cath sanoi hysteerisesti päätään puhdistaen. ”Mutta SINÄ…Cath lisäsi painottaen sanaa ”sinä” ”…tapoit Deweyn, äitini lojaalisimman palvelijan”, Cath sanoi mulkoillen Nancya. Nancy vilkaisi Cathin olan yli. Yhtäkkiä Nancy tähtäsi sauvansa Tracyn miekkaan, joka oli pudonnut. ”Tulejo Tracyn miekka!”, yhtäkkiä Tracyn miekka lensi kärki edellä kohti Cathia, lävistäen häntä. Tyttö kirkaisi, romahtaen maahan. ”TAINNUTU!”, juuri paikalle tullut rehtori oli loitsinut Nancyyn tainnutusloitsun takaa päin.

Hän lensi samaa läjään Tracyn kanssa. Verta vuotava Cath makasi halvauksen saaneena lattialla rehtorin jalkojen juuressa. Dawlish vilkaisi Cathia. Hän nosti tytön kantaen häntä kohti sairaalasiipeä.

3 osa oli huomattavasti paremmin kirjotettu kuin 1 osa ! Loistavaa, teksti on parempaa luettavaa kappalejaon kanssa. Vielä toi tapahtumien kulku, välillä tapahtumat menevät niin nopeasti ettei pysy perässä. Kirjottamisessa tai tarinan kuvailussa ei oo mikään kiire koskaan, joten käytä kirjottamiseen vähän enemmän aikaa, niin tulee vielä parempi ! :-)

Sitten vielä yks asia että hypit preesensin (esim "Sanoo") ja imperfektin välillä ("Hän sanoi") Ja seki pistää mun silmään. Pidä huolta että kirjotat samassa aikamuodossa kaikki. :-)

Hyvä osa ja jälleen Nancy yrittämäs tappaa tyyppei Ite pidin eniten ehkä omast roolistani koska oon niin itserakas. Ps. Vinkiks et Nancyn pahin pelko on et se joutuu Beauxbaxtoniin, sekä Nancy ei pelkää potkuja tai Azkabania, mutta haluu Dumstrangiin, koska se suvust suurin osa kävi siel. Nancy ei missään nimes hyökkäis sit Violetin tai Willin kimppuun, mutta muiden kimppuun se voi jopa hyökätäkin.

Jälleen kerran kiitokset ihanista kommenteistanne. <3 Ja Maria, mä kirjotin ton kolmas osan ´hieman hätiköidysti. YRITÄN saada neljäs osan hieman selkeämmäksi. Roosa, kiitos tiedosta. Ja jos joku muu haluaa esittää toiveita hahmolleen, ilmoittakoot minulle. iNatural, ilmoittautumisesi on myöhässä, joten tarinassa on vain Thomas, Peter ja Jake

Salaisuuksien kammio osa 4


Sairaalasiivessä punaisten silkkiverhojen takana, Catherine makasi sängyllä sydän-peiton alla. Läheisestä ikkunasta aurinko nouseva aurinko paistoi kirkkaasti kohti Cathin vieressä istuvaa Bethia Kayta. Kayn päässä oli sininen raidallinen pipo, pitkä viitta roikkuen lattialla. Sininen hame kimmeltäen auringon valossa hän katseli Cathia. Hän piteli sauvaansa valmiina suojelemaan Cathia jos joku hyökkäisi sairaalasiipeen. Yhtäkkiä verhojen takana kuului sihinää. Kay pomppasi pystyyn käännähtäen. Hän tähtäsi sauvansa verhoihin. Hän ällistyi nähdessään verhojen alta luikertelevan

pitkän ja paksun käärmeen. Käärme tuijotti Kayta, joka oli nyt tähdännyt sauvansa kohti eläintä. ”Kyysmenos.”, kuului RÄKS ja Kayn sauvan kärjessä lennähti nopea tulipallo kohti käärmettä. Kuin käärme olisi olettanut Kayn hyökkäävän, se käänsi päänsä väistöön. Yhtäkkiä käärme alkoi muuttua. Se piteni, paksuuntui, ja sen muoto alkoi näyttää ihmiseltä. Yhtäkkiä Kayn edestä, siinä missä käärme juuri sihisi, seisoi nyt 18-vuotias Tracy. ”Lähde täältä heti paikalla, Slytherin.”, Kay komensi Tracya. Mutta turhaan, ei hetkeäkään, ennen kuin Tracy heilautti sauvaansa. Sen kärjestä

pääsi sähkökipinöitä, jotka muuttuivat isommiksi muuntautuen hetken päästä salamaksi. Tracy heitti salaman kohti Kayta, joka reagoi torjuen salaman sanattomalla kilpiloitsulla. Tracy väisti. ”Setkumsempra!”, Tracy karjaisi tähdäten sauvansa kohti Kayn mahaa. Kay kirkaisi kovaan ääneen kaatuen lattialle. Hän piteli verta vuotavasta vatsassaan. ”Kidutu!”, Tracy loitsi kidutuskirouksen Kayhyn, joka alkoi kirkua kivusta. Eteishallissa tuli juoksien väkeä ”KARKOTASEET!”, kaikki paikalle tulleet loitsivat. ”VARJELUM!”, Tracy torjui kaikki loitsut kilpiloitsulla. Jokaisen sauva

lensi ja he lensivät kukaties minne: Kirjahyllyihin, seiniin, eteishalliin ja erityisosastoonkin. ”Tainnutu!”, kaksi tainnutusloitsua sinkosi kohti Tracya, joka kumartui väistöön. Cath oli herännyt ja loitsinut Kayn kanssa. ”Avada kedavra!”, Tracyn tappokirous hipaisi Kayhyn, joka sokeentui vihreästä valosta, ja lensi seinään. Moni katseli järkyttyneenä Kayta. ”Sinä…sinä…TAPOIT KAYN!”, huusi Ada vihaisena. Hän nappasi sauvansa maasta ja tähtäsi sen kohti Tracya. ”TAINNUTU!”, Ada loitsi, mutta ei osunut koska Tracy heilautti sauvaansa kääntäen loitsun suunnan kohti Tediä, joka taintui. Yhtäkkiä Tracya valaisi violetin värinen valo, ja tämä

lensi seinään sauva ulottumattomissa. ”Sinä siis tosiaan luulit tappaneesi Bethia Kayn noin helpolla, herra Slytherin.”, kuului Kayn hysteerinen ääni. ”Luuletko, etten olisi tarpeeksi nopea väistämään säälittäviä loitsujasi.”, hän heilautti sauvaansa, jolloin maa alkoi järistä Tracyn edestä, lattiasta nousi hiljalleen kivinen käsi. Käsi tarrasi Tracya puristaen pojan tainnoksiin. Kay heilautti taa sauvaansa, ja käsi hellitti otteensa alkaen murenemaan pikku kiviksi. Tracy makasi pökertyneenä kivien joukossa. ”Tracy ei selviä hevillä selviä tässä, hän joutuu 100 % varmasti azkabaniin”, Kay sanoi itsevarmasti. ”Neiti Grenie on saanut jo potkut, ja hänet on siirretty Dumstrangiin.”, Kay puhui nyt Nancysta. Joka sai potkut koulusta tekojensa takia. ”Tracy taitaa olla seuraava.”, Kay sanoi.

”K-kay, kuului.”, kuului Cathin tuskaista vinguntaa. Kay käännähti, hän huomasi Cathin joka seisoi nyt Kayn edestä keskivartalo kipsittynä. ”Niin, neiti Bond?”, Kay kysyi Cathilta. ”Tracy...on…luihui... AIIIH!”, Cathin lause jäi kesken kirkaisuun. Hän pyörtyi ja makasi nyt pitkin pituuttaan lattialla Kayn edestä. ”Kielijän herja selvästi.”, Kay mutisi. Yhtäkkiä tapahtui jotain, Kayta alkoi huimata. Hänelle tuli paha olo. Hän ei enää tiennyt missä oli ja mikä teki. Hän näki pelkkää mustaa, kuin maailma olisi kadonnut hänen ympäriltään. Yhtäkkiä hän palasi todellisuuteen. Hänellä oli kummallinen olo. ”Kay, mitä tapahtui?”,

Annie kysyi huolestuneena. ”E-en tiedä…Mitä sinä täällä teet, neiti Wildren?”, Kay kysyi. ”Sinua kidutettiin, kaikki juoksivat katsomaan.”, Annie vastasi. ”Olet tainnut saada auringon pistoksen? Ei kukaan ole minua kiduttanut.”, Kay vastasi tietämättömänä. Hän tuijotteli oppilasjoukkoa. ”Hus hus, jos teillä ei ole asiaa neiti Bondille, voitte mennä.”, hän komensi oppilaat pois. Kaikki lähtivät äimistyneinä, jopa Tracy oli lähtenyt jonnekin. Kay heilautti sauvaansa, jolloin lattia korjaantui. ”Tässä on jotain mätää.”, Kay tuumi itsekseen.