Kadonnut Rakkaus [traileri + luvut]

Eli kaikki halukkaat pääsee tarinaan mukaan. Rajansa kuitenkin kaikella että en pakolla ihan kaikkia ota mukaan.
Tarina kertoo rakkaustarinan, jossa on niin nuorta lempeä ja vietetään häitä

Ilmoittaudun.

Ilmottaudun kans mukaan!

Aki Shan - Pöllötiedon Professori, ja tupa jossa opiskelin ennen professoriks tuloa oli Luihunen

Ima in.

Ilmoittaudun.

Stephen Jac - Puuskupuh (3lk)

Mäkin haluun

Sofia Field 4lk Luihuinen

Mukaan myös

Gregory Goyle, Luihuinen 4lk

Mut mukaan!

Rosalie Steel 2lk Rohkelikko

Traileri

Nimi: Kadonnut rakkaus
Ikäraja: K-11
Genre: Romantiikka
Taustamusiikki: Harel Skaat – Milim

… Kuka sinusta tykkää…
>> Olen todellakin rakastunut sinuun Cady. Älä mene..
>> Minunko pitäisi sinua uskoa kaiken tämän jälkeen?
>> Älä jätä minua.
>> Se on ohi, jätä minut rauhaan.
… Joillakin sitä lempeä löytyy ja joillakin on vain alamäkiä…
>> Olen aina tykännyt sinusta Jeanne.
>> Niin minäkin sinusta.
>> Jane taidan olla ihastunut sinuun.
>> Aijaa.. Kiva tietää..
… Pimeyden voimat ovat nousseet…
>> Jane takanasi! VARO!
>> Avada Kedavra!
>> Jane eii…
>> Tämän minä kyllä kostan.
… kuitenkaan todellisia rakastavaisia ei voi erottaa…
>> Minä haluan taivaaseen, minne Jane meni.
>> Jane sinä elät?! Onko se mahdollista??
>> Pian hän joka rakasti Janea nukkui pois, ja saapui paikkaan, jossa hänen suurin rakkaus Jane odotti.
>> Me emme eroa ikinä.
>> Emme.

uu, oonko siis tossa tarinassa mukana? ja jos en niin ilmottaudun eli:
Allen Lindo - 2lk. - Luihuinen.

Tykkäsin tosta trailerista, tarinasta tulee ilmeisesti jännä, rakkautta ja jännitystä <3
Alas heti kirjottaan sitä seuraavaa osaa, niin päästään lukemaan.

Kadonnut Rakkaus – luku I Kouluvuosi on alkanut jälleen
Kouluvuosi oli alkanut Tylypahkassa. Koulunväki olivat kokoontuneet kuuntelemaan rehtorin puhetta – joka oli monen mielestä varsin tylsä. Esimerkiksi Alex McHill jutteli ennemmin vieressä istuvalle Janelle, kuin kuunteli rehtorin puhetta.
Vaikka tyttö tuijotti useasti Robert Blackin suuntaan. ”Hei Jane” huusi Andy. Poika mulkaisi tyttöä, joka ei vastannut. Koska hän unelmoi unelmiensa prinssistä.

Pian kuitenkin tyttö havahtui ja palasi takaisin todellisuuteen.. ”Anteeksi sanoitko jotain, Andy?” hän kysyi hiukan hämillään. ”Ei mitään tärkeää.” vastasi Andy. ”Taasko sinä unelmoit” hän jatkoi ja samassa Jane kipitti takaisin tupaansa, hänen naamansa hehkuen tulipunaisena.

Seuraavana aamuna aamupalan yhteydessä oli pienimuotoinen tiedotustilaisuus, jossa kerrottiin tämän vuotisista tanssiaisista. Joiden tarkoituksena on kaverisuhteiden kehittäminen.
”Pojat sitten hakevat tyttöjä tanssiaisiin.” lisäsi rehtori Faith tilaisuuden loppupuolella. Sen sanottuaan hän vielä muistutti lähestyvästä juhlagaalasta, joka järjestetään aina Tylypahkan syntymäpäivänä. Tilaisuuden loputtua oppilaat lähtivät takaisin oppitunneille, vaikka he olisivat halunneet olla mieluiten ulkona, koska sää oli varsin kaunis.

Ensimmäisenä oli pottertietoa, jonka aiheena oli Tylypahka. Kuitenkin eräs luihuispoika Allen Lindo halusi käyttää tunnin paremmin hyväkseen, sillä hän etsi kuumeisesti tanssiparia. Hän meni istumaan Jane Beatricin viereen ja kuiskasi hänelle: ”haluisitko lähteä kanssani tanssiaisiin?” ”EN!” Jane tiuskaisi ja läimäytti Allenia suoraan naamaan, niin että hänen kasvonsa muuttuivat tulipunaisiksi.
”Sinä vitun lehmä et minua lyö.” huusi Allen. ”Hra Lindo, käyttäkää parempaa kieltä, ellet halua että otan tuvaltasi pisteitä pois.” professori Brown huusi pöytänsä takaa. ”Älä turhaan.” mutisi Allen ja meni takaisin paikalleen istumaan Cadyn viereen.
Hän ojensi Cadylle pienen lapun, jossa luki: ”Tavataan tunnin jälkeen kirjastossa.” ”okei.” vastasi Cady.
Tunnin jälkeen Allen nousi ja lähti luokasta, Cady häntä seuraten. He astuivat tyhjään kirjastohuoneeseen. He istuutuivat sohvalle, joka oli lähinten ovea.
”Sinulla oli asiaa, vai mitä Allen?” Cady tokaisi hiukan ihmeissään tilanteesta. ”Joo oli..” Allen sanoi. ”Haluaisitko lähteä kanssani tanssiaisiin?” Allen jatkoi. ”Etkö sinä mene sen Janen kanssa?” sanoi Cady nauraen. ”E-e-en..” hän mutisi vastaukseksi.

Pian he huomasivat, että Jane Beatric oli tullut heidän viereensä. ”Hei Jane.” tokaisi Allen mutisten. ” Moi vaan.” Jane vastasi iloisesti. ” Mitä te täällä juttelette?” hän jatkoi. ”Ei mitää.. ” Allen vastasi ja samalla Cady mulkaisi poikaan. ” Sen kun uskoisi.” Jane sanoi ilkkuen. ”Hän pyysi minua parikseen tanssiaisiin.” Cady sanoi. Ja antoi pojalle suukon poskelle, johon jäi huulipunaa. ”Aww..” Jane hihkaisi. Ja saman tien kolmikko oli jo omilla reiteillään, eikä Allen ja Cady pystyneet olemaan erossa toisistaan.


~ Lyhyt tuli, toivottavasti pidätte

Kadonnut Rakkaus – luku II Rakastumisia

Aamu alkoi Tylypahkan tiluksilla varsinkin aurinkoisena ja lämpimänä. Moni oppilaista oli siirtynyt ulos nauttimaan auringosta ja lämpimästä säästä, sillä oppitunteja sinä päivänä ei ollut ollenkaan.
Luihuisen tuvassa Jane Beatric pyöri sängyssään, sillä aurinko paistoi Janea suoraan silmiin. Pyörittyään hetken, hän nousi istumaan sänkynsä reunalle, ja käänsi katseensa seinässä olevaan kelloon.
”Äsh.. kello ei ole edes kahdeksaa, ja minä olen jo hereillä.” huokaisi aamutakkiin pukeutunut tyttö ja käänsi katseensa kohti vaatekaappia. Hän veti päälleen oman koulukaapunsa, jonka rinnuksessa komeili käärmeen kuva, kuvaten Luihuisen tupaa.
”Jane sinäkö siellä koluutat?” kysyi unelias luihuispoika Allen Lindo, joka oli saapunut makuusalista tupaan katsomaan. ”Ai anteeksi Allen, herätinkö?” kysyi Jane Beatric hiukan ihmeissään. Allen mutisi jotain vastaukseksi, ja lähti takaisin makuusaliin nukkumaan, heti kun Jane huomasi taas olevansa yksin, hän lähti käytävää pitkin eteishalliin ja sieltä hän jatkoi pihalle. Hän pysähtyi hetkeksi, ja sitten jatkoi reipasta kävelyä kohti Mustajärveä.

Mustajärvellä hän meni puun varjoon ja riisui sinne kaapunsa, jonka alta paljastui vaaleanpunainen uimapuku. Hän otti myös kaulakorunsa pois kaulasta, jonka hän oli saanut Mathiakselta, silloin kun he olivat vielä yhdessä. Nykyään pelkkä ajatus Mathiaksesta hirvitti, niin paljon että tytön suuhun nousi joka kerta oksennus. Hän otti muutaman varman askeleen kohti vettä ja järveä. Hän joutui kuitenkin kävelemään pitkälle, ennen kuin pystyi uimaan kunnolla.
”Aamu-uinnilla?” sanoi Robert virnistäen, joka istui laiturilla nojaten kaiteeseen. ”M-m-mitä sinä täällä teet Robert?” Jane kysyi ihmeissään. ”Katson kun sinä uit” Robert jatkoi. ”Sen kun uskois.” tokaisi Jane ja kietaisi nopeasti pyyhkeen vyötärölleen. ”Mitä sinä haluat, en usko että tulit katsomaan kun uin, vai kuinka?” kysyi Jane hiukan jo hymyillen. ”Olet oikeassa Jane, en tullut.” Robert kuiskasi hiukan ivallinen hymy kasvoillaan. ”Mitä sinä sitten haluat?” Jane jatkoi. ”Taidan tykätä sinusta.” sanoi Robert. ”Ai kamuna?” kysyi Jane. ”Ei.. olen ihastunut sinuun.” Robert jatkoi. ”Ai” tokaisi Jane. ”Kenen kanssa menet tanssiaisiin?” Robert kysyi varovaisesti. ”En kenenkään…” tuikkasi Jane.. ”Haluisitko mennä minun kanssani?” kuiskasi Robert, kasvoillaan iloinen hymy. ”Sopii” sanoi Jane ja meni Robertin viereen ja antoi hänelle suukon poskelle ja samalla tyttö oli jo kadonnut. Robert jäi vielä hetkeksi järvelle, mutta pian Janen lähdön jälkeen hänkin lähti omaan suuntaansa.

Seuraavana päivänä koittivat tanssiaiset, joita jokainen opettaja ja oppilas odottivat innoissaan. Pojat olivat pukeutuneet smokkeihin ja tytöillä oli hienot mekot.
Kun ilta lopulta koitti ja tanssisaliin alkoi kertyä innokkaita pareja, joiden joukossa olivat Allen ja Cady sekä Jane ja Robert. Heidän jälkeensä April Brown astui juhlasaliin ja istuutui yksin nurkkaan. Melkein saman tien musiikki alkoi soida, ja professori Nathan ilmestyi hänen eteensä ja kysyi ”Saanko luvan?” ”Toki” April vastasi. Samalla hetkellä Nathan vei tytön tanssilattialle ja tarttui tanssiotteeseen. Tanssin loputtua Nathan vei kohteliaasti naisen paikalleen ja kumarsi hänelle lopuksi.
Seuraavaksi oli hitaiden vuoro. Ja kohteliaasti Puuskupuhin tuvanjohta Ian Nyrwick oli saapunut hänen eteensä. ”Saanko luvan?” hän kysyi. ”Juu” vastasi iloisesti April. Hitaiden loputtua Ian antoi suukon suulle ja vei kohteliaasti naisen istumaan. Tanssiaiset olivat ohi ja melkein kaikki olivat menneet nukkumaan, mutta kuitenkin osa valvoi säännöistä huolimatta.

Ilta alkoi vaihtua yöksi ja taivas oli punertava, auringon laskiessa metsän taa. Moni oppilaista vetäytyi tupiinsa, vaikka moni jäikin juttelemaan. ”Mennään pelaamaan Itäiselle käytävälle totuutta ja tehtävää” hihkaisi Alex McHill. ”Jooo” kaikki sanoivat yhteen äänen ja lähtivät yhtä matkaan käytävää kohti.

Pelin aloittajaksi valittiin Jane, ja hän kysyi vieressään istuvalta tytöltä Marielilta. ”Mariel totuus vai tehtävä?” jane kysyi. ”ööh.. vaikka totuus” vastasi Mariel. ”Okei” sanoi Jane. ”Kuka on hyvännäköisin poika tässä huoneessa?” Jane jatkoi nauraen. ”ööh” sanoi Mariel ja samalla hänen katseensa kiersi huoneen yllä. ”Allen Lindo” vastasi Mariel, hehkuen tulipunaisena. ”Aw” huusi Jane, ja hänen vieressään Cady vain nauroi. Seuraavaksi oli Allenin vuoro, ja siksi Mariel kysyikin edelleen punastellen. ”Allen, totuus vai tehtävä?” ”Tehtävä” vastasi Allen. ”Suutele suulle sitä ihmistä josta pidät.” Mariel jatkoi. Allen nousi seisomaan ja meni Cadyn eteen, hän kyykistyi ja antoi suukon suulle, jonka jälkeen hän meni takaisin paikalleen. Kello läheni jo kymmentä, joka olisi tarkoittanut hiljaisuutta, mutta peli jatkui kuitenkin äänekkäänä.

Pelin huumassa he huomasivat pian hahmon heidän takanaan. Kaikki säikähtivät. Kaikkien onneksi hahmo olikin rehtori Faith Dawlish. ”Mitä te täällä teette näin myöhällä?” hän kysyi. ”alle nelosluokkalaiset tupiin välittömästi!” rehtori jatkoi. Rehtori johdatti suuren oppilasjoukon pihalle, jossa oli jo muutama opettaja: April, Nathan ja Ian. Kaikki katsoivat taivaalle, jonne oli ilmestynyt Pimeän piirto. ”Tuo on hänen merkkinsä, se tietää vain yhtä asiaa.. ”Ian huusi. ”Sotaa..” jatkoi Nathan ja samalla oppilaat perääntyivät muutaman askeleen taaksepäin. ”Me odotamme Voldemort.” huusi Ian, joka kohotti sauvansa taivasta kohti, muut häntä seuraten.

Pian kielletystä metsästä saapui kaksi mustapukeista hahmoa, joilla oli maskit. ”Kuolonsyöjät hyökkää” huusi Cady Dawson. Hän osoitti yhtä kuolonsyöjää. ”Tainnutu” huusi Cady.. mutta maskipäinen mies väisti taian. Kiroukset sinkoilivat ympäri pihaa. ”Karkotaseet” huusi Lucas osoittaen kuolonsyöjää, jonka sauva tippui hänen vierelleen. ”Avada Kedavra” mumisi kuolonsyöjä. Vihreä valo välähti ja osui suoraan neljäsluokkalaista Chris Cadea rintaan ja kaatui kirouksen voimasta maahan kuolleena. Kyyneleet valuivat Janen poskella, koska hän oli juuri menettänyt ystävän.
”Avada Kedavra” huusi kuolonsyöjä, joka osoitti Janea, mutta salaman nopeasti Robert kerkesi vetää tytön sivuun, vaikka kirous osuikin Akia perseeseen, ja samalla hän kaatui naamalleen. ”Tapaamme vielä” huusi kuolonsyöjä. ”En usko” huusi Ian.
Ian ja muut lennättivät kuolleet ja haavoittuneet Sairaalasiipeen.

Eh.. okei. Ihan jees stoori.. mua vaa alko ärsyttää täsä se, että et kirjottanu kirjakielellä, (oon tottunu lukee kirjakielellä), mutta asia ei oo mun. Vaiheet menee aika nopeasti, joka tuntuu todella turhalta. Tuli joku tv-sarja mieleen ^^ Elä ota ittees, tämä on vaan kritiikkiä minun suusta.

Sitten öö... vaikka tää on sun story, nii en menis sanomaa että Rober tulee yhtäkkiä ja sanoo: ''Moi tykkään susta, ehehe!'' ..Toivottavasti sä et oo menny ylireagoimaa Robertin luonteen kanssa. Se on toki avoin, mutta myös aivan saakelin ärsyttävä, sekä ujo, ja hiljanen. Se ei koskaa sano suoraa mitää tollasia. Ainakaa heti, jos se iskee silmänsä johonkin.