Kaartien taisto ~ Traileri ja 1 luku.

Kirjoittanut : Mabs
Tyylilaji : Draama, huumori ja hivenen romantiikkaa. (Okei ehkä paljonki ?)
Ikäsuositus : Sallittu kaikille (S)
A/N : Öh juu, tarinaan ei valitettavasti voi ilmoittautua koska päätän itse ketä otan mukaan >=) Ja siihenkin on syynsä. Hope yo u like it !


TRAILERI:

Uusi lukuvuosi alkaa..
“Ihana nähdä sinua Jiel!”
“Ekaluokkaiset tähän suuntaan!”

.. kaikki on kuin ennenkin.
“Olet juuri niin kaunis kuin muistin!”
“Neiti Raw, nyt se pullo pois!”

Mutta asiat voivat muuttua hetkessä.
“Sinä teit mitä?!”
“Tästä sinä et selviä, luulin sinua ystäväkseni, Finella”

Kun mustasukkaisuus ja viha saapuvat kehiin,
“Minun ei tarvitse siis enää vaivautua puhumaan sinulle?”
“Sinä voit unohtaa minut kokonaan.”

silloin ei ole mitään tehtävissä.
“Etkö voisi antaa minulle anteeksi?”
“Minä.. rakastan sinua.”

Erilaiset ihmiset liittoutuvat toisiaan vastaan.
“Nimiehdotuksia?”
“Mutta Claire.. Minä olen yksi heistä!”
“Haluatko liittyä meihin?”

Kumpikin puoli haluaa voittaa,
“Olette vain tomua tämän lukuvuoden jälkeen, Williams.”
“Sinäkö uhkailet minua? Sehän nähdään!”

saadakseen hyväksyntää ja kunnioitusta itselleen.
“Tiedä se, että teen tämän vain sinun vuoksesi.”

/ 2 luku on alotettu, mutta vähä jääny ku on ollu paljon kaikkee puuhaa, mutta se ilmestyy varmasti piakkoi, kesken en tätä jätä =)

1. Luku - Back to school.

Aurinko paistoi tummanvihreiden verhojen läpi ja valaisi pienen, mutta erittäin siistin huoneen kokonaan. Mustien lakanoiden seassa tuhisi pieni möykky, joka tuhisi tyytyväisenä tietämättä että kylmä herätys oli tulossa. Tytön kääntyessä peitto valahti pois tuon kasvoilta, hänen hymyillessä hennosti unissaan.
“CLAIRE, YLÖS!”, kuului huuto alakerrasta. Claire avasi hitaasti silmänsä, venytellen vähän käsiään ja hieraisten unisia silmiään. Tytön äiti alakerrassa jatkoi huutamistaan: “Oletko unohtanut että koulu alkaa tänään ja kello on jo puoli yhdeksän!” Kuultuaan että kello on jo noin paljon, pomppasi ruskeahiuksinen tänä vuonna viimeisellä luokallaan oleva tyttö sängystään ylös. Hän heitti jästivaatteensa päälleen, kävellen haukotellen peilin luo, pörrötti hiuksensa kuntoon, asettaen niihin vielä pienen perhospinnin. Hän kiiruhti alakertaan, jossa hänen vanhempansa odottivat matka-arkun kanssa, ylpeästi hymyillen. Claire hymyili heille takaisin, heidän astuessaan ovesta ulos.

---

Kolmasluokkalainen Rohkelikkotyttö seisoi tomerana junalaiturilla, antaen ohjeita muille oppilaille; Hän oli saanut kesällä kirjeen, jossa kerrottiin hänen asettuvan tänä vuonna Rohkelikon johtajatytöksi. Finella Raw oli asetellut vaaleat pitkät hiuksensa kahdelle siistille nutturalle, johtajatyttö -merkin kimmeltäessä auringonpaisteessa niin kirkkaana, että se häikäisi välillä muita. Finella tuhahteli itsekseen, katsoessaan asemalaiturin kelloa, huudellen kärsimättömänä ohi kulkeville oppilaille: “Sinä, ilmeisesti ensiluokkalainen tyttö siinä, se sauva pois nyt!”, ärähti Finella. Lyhyt vaaleahiuksinen tyttö katsoi Finellaan, kasvot hohkaten punaista. Tyttö tunki sauvan pikaisesti matka-arkkuunsa, jota oli juuri esitellyt ystävälleen. Finella tiuski kenelle mistäkin niin tiuhaan ettei huomannut ystävänsä saapumista;
Tytön taakse oli astellut tummahiuksinen seitsemäsluokkalainen tyttö. Tyttö virnuili leveästi kuunnellessaan ystävänsä karjumista. “Kevin Andrews, täällä on roskiksiakin!”, karjui Finella pojalle joka oli juuri heittänyt paperiroskan maahan. Poika kyykistyi noukkimaan roskansa, irvistäessään johtajatytölle. Laureen hymyili nyt leveästi ystävälleen. Finella Raw oli oikeastaan ainut rockelikko, kenestä hän piti, hän kutsui Finellaa sen takia “poikkeustapaukseksi.” Laureen asteli tytön taakse, nykäisen tuon kädestä: “Anteeksi, mutta mistä pääsen sisään junaan?” Finella tunnisti tytön äänen, käännähti ympäri, hypäten tytön kaulaan hihkaisten iloisena: “Laureen!” “Hei Finella, miten kesä meni?” Kiertäen kädet tuon ympärille vastaten tytön halaukseen. “Paremminkin olisi voinut mennä.. Mutta minusta tuli-” Tyttö ei ehtinyt sanoa lausettaan loppuun, sillä noiden korviin kantautui tuttu ja tiukka ääni: “Laureen Aston, IRTI minun johtajatytöstäni!” Tytöt kääntyivät huutajaa kohden ja siinä seisoi itse Tylypahkan rehtori: Faith Kryan. Lyhyenpuoleinen, huoliteltu punahiuksinen nainen asteli hymyillen lähemmäs: “Mukava nähdä sinun ahkeroivan jo ennen koulun alkua. Nyt minun ei ainakaan tarvitse katua valintaani.” Finella punastui rehtorin kehuessa häntä, ja käänsi päänsä poispäin mutisten samalla jotain mikä kuulosti hieman kiitokselta.

---

“Hyvää huomenta, arvon rehtori!” Toivotti noiden viereen astellut pitkä vaaleahiuksinen poika, kiiltävä johtajapoika -merkki rinnassaan, jatkaen vielä: “Miksi tekin tulette junalla, rehtori? Ettehän te ennen ole tulleet?” “Hmh, sanotaanko näin että kesälomani venyi hieman pitkäksi ja taidan tästä jatkaa matkaani”, tokaisi nainen vinkaten samalla silmää pojalle. Naisen lähtiessä kohti junan etupäätä, asteli noiden luo nyt Claire: “Moi Laureen, Finella ja Nico, mennäänkö etsimään istumapaikat?” “Äh, minun pitää mennä valvojaoppilaiden osastoon istumaan“, sanoi Finella raapien päätään, Nicon yhtyessä tuohon nyökäten. “Ja minun pitää hoitaa yksi juttu”, jatkoi Nico luoden merkitsevän katseen pikkuveljeensä, joka näytti syövän elävältä tyttöystäväänsä, keskellä laituria. Kaikki naurahtivat yhteen ääneen luoden katseensa noihin kahteen. Nico asteli laiskasti noiden luo, sanottuaan jotain Jane lehahti kirkkaanpunaiseksi kasvoiltaan, juosten nopeasti junaan, Henryn jäädessä raivoamaan veljelleen. Claire, Laureen ja Finella nauroivat tilanteelle, kävellessään kohti junaa.

---

Laureen ja Claire kulkivat junan melkein kokonaan läpi, luopuen jo pikkuhiljaa toivosta löytää tyhjä vaunuosasto. Vihdoin he löysivät vaunun jossa istui 2 luihuista. Laureen virnisti ja työnsi päänsä ovesta sisään: “Onko täällä vapaata?” Neljäsluokkalainen luihuustyttö hymähti ja taputti vieressään olevaa tyhjää penkkiä, sen merkiksi että tytöt mahtuisivat sinne istumaan. “Hienoa!”, Claire hihkaisi asettuessaan nukkuvan Robertin viereen, tökäten tuon hereille. He rupesivat vaihtamaan innolla kuulumisiaan, kertoen villejä tarinoita kesälomasta.

---

“Ihana nähdä sinua Jiel!”, huudahti Jeanne, juosten poikaystävänsä kaulaan. Vaunuosasto, jossa nelikko istui, hiljeni äkisti, kaikkien höristellessä korviaan. “Niin sinuakin Jeanne, olet yhtä kaunis kuin ennenkin, ellet jopa kauniimpi”, Jiel kehui kiertäessään kädet tyttöystävänsä ympärille. Camilla irvisti, Laureenin seuratessa tytön esimerkkiä. He kurkistivat varovaisesti osastonsa ikkunasta ulos, nähden juuri sopivasti miten pari katosi kiihkeästi suudellen viereiseen vessaan. Laureen naurahti makeasti, vilkaisten nopeasti Camillaan. Pian he jo alkoivat vaihtaa koulupukuja ylleen, junan hiljentäessä jo vauhtiaan.
---

Juna pysähtyi tutulle asemalle, Hagridin tutun äänen vastaanottamana: “Hoi ekaluokkalaiset, tännepäin!” Pari säikähtäneen näköistä ekaluokkalaista lähti lampsimaan kohti Hagridia, tarttuen toisiaan kädestä, silmät tiukasti ison miehen selässä, Jeannen ja Danielin nauraessa heitä. Muut oppilaat suunnistivat kohti vaunuja, jotka lähtivät kuljettamaan heitä kohti Tylypahkaa ja mikä tärkeintä, herkullista illallista.
Finella saapui nelikon luo näiden jonottaessa tyhjiä vaunuja. “Olen nyt jo kypsä tähän hommaan!”, tyttö kirosi itsekseen kaivaen kaapunsa povitaskua. Tyttö otti esiin pienen taskumatin, siemaisten siitä ison kulauksen. “Tervetuloa, meidän ikioma rapajuoppomme!”, ilkkui paikalle saapunut Draken. “Sinä senkin kunhan vain saan sinut käsiini pimeällä kujalla niin min-”, Finellan lauseen jäädessä kesken, itse vararehtorin asteltua paikalle mistä lie puskasta: “Neiti Raw, tuo on aika sopimatonta, ja kas! Sinustahan on tullut oikein johtajatyttökin.. Taidampa napsaista sen kunniaksi rohkelikolta kymmenen tupapistettä, eli olette miinuksilla näin heti aluksi. Viisi uhkailusta ja viisi alkoholin nauttimisesta..”, Tokaisi Professori Kruger myhäilen itsekseen tunkien kädet taskuihinsa. Finella lehahti korviaan myöten punaiseksi, muiden nauraessa tytölle, paitsi Draken, joka tuhahteli kovaan ääneen ja manasi Finellaa alimpaan hèlvettiin. Kruger naurahti ivallisesti ja asteli tyhjään vaunuun, katsoen oppilaita hymähtäen: “Seisotteko siinä vai tuletteko?” Camilla kohautti olkiaan, astuen ensimmäisenä vaunuun.

---

Suuri sali täyttyi hetkessä tupaten täyteen, tasaisen puheensorinan saattelemana. Kaikki hiljeni kun rehtori astui korokkeelleen rykien kurkkuaan, katsoen tiukasti oppilaitaan. Satakunta päätä kääntyi katsomaan Kryania joka aloitti lukuvuoden alkajaispuheensa: “Tervetuloa takaisin vanhat oppilaat, minun on tehtävä selväksi pari asiaa. Kuten tiedätte, kielletty metsä on EDELLEEN kiellettyä aluetta, sekä öinen kuljeskelu käytävillä. Sitten henkilökunta muutoksiin, saanen esitellä uuden puuskupuhien tuvanjohtajamme, Ian Nyrwickin!” Nuori, erittäin komea mies nousi nyt seisomaan nostaen kätensä pieneen tervehdykseen. “Ooh! Katso Laureen!”, Robert huokaisi ja tökkäisi tyttö kylkeen. Mutta Laureen katsoi jo uteliaan näköisenä miestä, tyytyen virnistämään ystävälleen. “Hiuspauskarsinnat on aloitettava mahdollisimman pian jotta saadaan kunnon huippauskausi käyntiin, ilmoittautukaa tupanne joukkueen kapteenille. Kapteenit sopivat keskenään karsinta-ajat, ILMAN sen suurempia tappeluita.”, Jatkoi Kryan. “Niin varmaan..”, Jane kuiskasi, saaden muutaman luihuisoppilaan virnistelemään. “Siinä taisikin tulla kaikki, aloittakaamme siis lajittelu!”, Eyon tokaisi, istuen takaisin tuolilleen. Professori April Williams kantoi pienen puisen jakkaran salin eteen, lajitteluhatun ollessa sen päällä. April avasi listan ja alkoi latelemaan nimiä, vuorotellen säikkyjen ekaluokkalaisten istuutuessa jakkaralle ja saaden kukin oman tupansa tietoonsa. Kun lajittelu oli melkein ohi, aukesivat suuren salin ovet. Kaikki päät kääntyivät nyt tuijottamaan ovilla seisovaa pariskuntaa; Jiel virnisti itsekseen, sipaisten sotkuisia hiuksiaan paremmin, Jeanne taas oli hehkuvan punainen ja piilotteli pojan takana. Jiel lähti tyynesti kävelemään tupapöytäänsä kohden, Jeannen juostessa pojan kintereillä. Camilla tirskahteli itsekseen. Kun pariskunta kulki kohti vapaita paikkoja, puhkesi luihuisten pöytä raikuviin aplodeihin ja vislauksiin. Jeanne punastui entistä enemmän, mutta Jiel vain nauroi. Eyon nousi seisomaan, mulkaisten vihaisesti luihuisten pöytää kohden, mutta taputukset vain yltyivät. Kruger huokaisi raskaasti, nousi seisomaan ja kohotti kätensä hiljaisuuden merkiksi, istuutuen sitten tyynesti takaisin alas. Vihdoin luihuiset hiljentyivät, Eyonin nyökätessä Krugerille kiitokseksi. April Williams lajitteli viimeisetkin oppilaat, ja viimeisen oppilaan jälkeen kantoi jakkaran pois salista. Eyon taputti käsiään yhteen ja tavalliseen tapaansa tupapöydät täyttyivät ruuasta. Oppilaat kävivät aterian kimppuun ja poistuivat salista omiin makuusaleihinsa syötyään, tietämättään että kaikki tulee muuttumaan.

Maria kai sinä jatkat tätä, jatkathan ? Tää on niin loistavaa matskua ja haluan lisää.

Jatkan jatkan, mut vasta sitten ku saan inspiksen koska muute tulee kökköä tekstiä = ) ja sitähän emme halua varmaankaan.. Oon suunnitellu 2lukua ja alottanukki muutaman rivin mut sit katkes ajatus ja byyh. Mut kyllä se vielä ilmestyy, no worries ^^

Kirjoita nyt ihmeessä lisää lukuja tai minä... öö syön pääni x3. Tykkäsin kovasti ekasta luvusta ja trailerista myös ofc<3.
Ja älä huoli, kyllä sä sen inspiksen saat . Musiikin kuuntelu ainakin auttaa minua ^^.

Ah, aivan mainiota tekstiä. Haluan ehdottomasti lisää, kuulostaa niin mielenkiintoiselta.