Émolas ~ Historia ~ Osa 1-3

EMOLAS ~ HISTORIA

Tämä tarina kertoo Tylypahkassa riehuneen Emolas-järjestön historian. Mistä kaikki alkoi? Mitä salaisuuksia tarina kätkeekään?

HENKILÖHAHMOT


Silas Carpi

Silas johtaa Émolas-järjestöä mahtavilla voimillaan. Hän on järjestön historian kymmenes johtaja, ja tähänastisista kenties hirmuisin.

Arleen Carpi

Arleen on Silasin vaimo. Hän ei nauti väkivallasta niin paljon kuin miehensä, mutta ei voi tunteilleen mitään.

Salome Monk

Salome Monk on Silasin lapsuudenystävä, ja joutunut kärsimään miehen takia paljon. Hän on Silasin lapsen äiti.

Edweena Carpi

Edweena on Emolasin toinen alijohtaja. Hän on raaka ja kylmä nainen, joka rakastaa ihmisillä leikkimistä.

Arcta Varr

Arcta Varr on Emolasin toinen alijohtaja. Silas luottaa häneen todella paljon, ehkä alaisistaan eniten.

Shari Gisney

Shari on salaperäinen ja outo nainen. Kukaan ei tiedä hänen väitetyistä yhteyksistään järjestöön.

Patrick Holmes

Patrick Holmes on Silasin neuvonantaja. Kukaan ei tosin tiedä varmaksi, ketä hän kannattaa.

Daniel Evans

Daniel on Silasin nuori kannattaja. Hän elelee Tylypahkassa rauhallista elämää, mutta tottelee Silasta.

Cady Dawson

Cady Dawson on Korpinkynnen johtajatyttö. Hän useimmiten suojelee nuorempia oppilaita Silasilta.

Violet Rowards

Violet on kuuluu Korpinkynteen. Hän on todella katkera, jos menettää mahdollisuuden esimerkiksi potkaista Silasta sääreen.

Alec Mazzarello

Alec Mazzarello vihaa Silasta täydestä sydämmestään. Hänen toiveenaan on vain ja ainoastaan miehen kuolema.

Jeanne Jac

Jeannelle tärkeintä on puolustaa läheisiään Silasilta. Ikävä kyllä hän on valitettavan helppo kiristyksen kohde.

Selene Auriga

Selene opettaa Mytologiaa. Hän ei juurikaan jaksa välittää ulkopuolisista vihollisista, vaan haluaa vain ruokkia kissojaan.

Jonas McFeatchley

Jonas on alkanut vihaamaan Silasta, koska tämä uhkaa hänen läheisiään. Hänen vihansa tosin ei ole kovin suuri.

Draken Montique

Draken Montique ei tiedä mitä ajatella Silaksesta. Hän ei tunne miestä kovin hyvin, koska ei ole tavannut tätä.

Seth Andrews

Seth Andrews on Camilla Andrewsin isä ja nykyään kuolonsyöjä.

Rosalie Steel

Rosalie Steel ei tunne pelkoa, muttei myöskään kovin suurta vihaa Silasta kohtaan. Hän haluaa vain pysytellä poissa hyökkäysten tieltä.

Catherine Bond

öhm, tästä neidistä tuskin saisi järkevää esittelyä kasaan.

Rollins kirjoitti:

EMOLAS ~ HISTORIA

Tämä tarina kertoo Tylypahkassa riehuneen Emolas-järjestön historian. Mistä kaikki alkoi? Mitä salaisuuksia tarina kätkeekään?

HENKILÖHAHMOT


Silas Carpi

Silas johtaa Émolas-järjestöä mahtavilla voimillaan. Hän on järjestön historian kymmenes johtaja, ja tähänastisista kenties hirmuisin.

Arleen Carpi

Arleen on Silasin vaimo. Hän ei nauti väkivallasta niin paljon kuin miehensä, mutta ei voi tunteilleen mitään.

Salome Monk

Salome Monk on Silasin lapsuudenystävä, ja joutunut kärsimään miehen takia paljon. Hän on Silasin lapsen äiti.

Edweena Carpi

Edweena on Emolasin toinen alijohtaja. Hän on raaka ja kylmä nainen, joka rakastaa ihmisillä leikkimistä.

Arcta Varr

Arcta Varr on Emolasin toinen alijohtaja. Silas luottaa häneen todella paljon, ehkä alaisistaan eniten.

Shari Gisney

Shari on salaperäinen ja outo nainen. Kukaan ei tiedä hänen väitetyistä yhteyksistään järjestöön.

Patrick Holmes

Patrick Holmes on Silasin neuvonantaja. Kukaan ei tosin tiedä varmaksi, ketä hän kannattaa.

Daniel Evans

Daniel on Silasin nuori kannattaja. Hän elelee Tylypahkassa rauhallista elämää, mutta tottelee Silasta.

Cady Dawson

Cady Dawson on Korpinkynnen johtajatyttö. Hän useimmiten suojelee nuorempia oppilaita Silasilta.

Violet Rowards

Violet on kuuluu Korpinkynteen. Hän on todella katkera, jos menettää mahdollisuuden esimerkiksi potkaista Silasta sääreen.

Alec Mazzarello

Alec Mazzarello vihaa Silasta täydestä sydämmestään. Hänen toiveenaan on vain ja ainoastaan miehen kuolema.

Jeanne Jac

Jeannelle tärkeintä on puolustaa läheisiään Silasilta. Ikävä kyllä hän on valitettavan helppo kiristyksen kohde.

Selene Auriga

Selene opettaa Mytologiaa. Hän ei juurikaan jaksa välittää ulkopuolisista vihollisista, vaan haluaa vain ruokkia kissojaan.

Jonas McFeatchley

Jonas on alkanut vihaamaan Silasta, koska tämä uhkaa hänen läheisiään. Hänen vihansa tosin ei ole kovin suuri.

Draken Montique

Draken Montique ei tiedä mitä ajatella Silaksesta. Hän ei tunne miestä kovin hyvin, koska ei ole tavannut tätä.

Seth Andrews

Seth Andrews on Camilla Andrewsin isä ja nykyään kuolonsyöjä.

Rosalie Steel

Rosalie Steel ei tunne pelkoa, muttei myöskään kovin suurta vihaa Silasta kohtaan. Hän haluaa vain pysytellä poissa hyökkäysten tieltä.

Catherine Bond

öhm, tästä neidistä tuskin saisi järkevää esittelyä kasaan.

yhyy ei mua

Hmm... Hahmoesittely on ihan kiva, ja aika lyhyesti kerrottu hahmoista, mutta periaatteessa eihän niistä tarvitse montaa riviä raapustaa. Perustiedot on hyvä olla ylhäällä. Mua rupes naurattaa toi "Alec Mazzarella", koska toi sukunimi tuo mieleen tietyn juuston, toi Catherinen hahmoesittely kruunaa vielä listan, koska kaikkihan nyt tuntee Catherinen.

Must tää oli hauska esittelymalli, koska kuitenki me kaikki tunnetaan (periaatteessa) noi hahmot roolipelin kautta. Joten mitä sitä suotta lörpötteleen.

"Violet on kuuluu Korpinkynteen. Hän on todella katkera, jos menettää mahdollisuuden esimerkiksi potkaista Silasta sääreen."
"Selene opettaa Mytologiaa. Hän ei juurikaan jaksa välittää ulkopuolisista vihollisista, vaan haluaa vain ruokkia kissojaan."

XDD Selenestä saa semmosen kuvan höpsähtäneestä kissatädistä. Mut ahaha, nauroin noille kyllä. Tästä(kin) tulee loistava tarina!

OI JES! Seth setä pääsee vauhtii )))))))

Fernn kirjoitti:

Rollins kirjoitti:

EMOLAS ~ HISTORIA

Tämä tarina kertoo Tylypahkassa riehuneen Emolas-järjestön historian. Mistä kaikki alkoi? Mitä salaisuuksia tarina kätkeekään?

HENKILÖHAHMOT


Silas Carpi

Silas johtaa Émolas-järjestöä mahtavilla voimillaan. Hän on järjestön historian kymmenes johtaja, ja tähänastisista kenties hirmuisin..

Arleen Carpi

Arleen on Silasin vaimo. Hän ei nauti väkivallasta niin paljon kuin miehensä, mutta ei voi tunteilleen mitään.

Salome Monk

Salome Monk on Silasin lapsuudenystävä, ja joutunut kärsimään miehen takia paljon. Hän on Silasin lapsen äiti.

Edweena Carpi

Edweena on Emolasin toinen alijohtaja. Hän on raaka ja kylmä nainen, joka rakastaa ihmisillä leikkimistä.

Arcta Varr

Arcta Varr on Emolasin toinen alijohtaja. Silas luottaa häneen todella paljon, ehkä alaisistaan eniten.

Shari Gisney

Shari on salaperäinen ja outo nainen. Kukaan ei tiedä hänen väitetyistä yhteyksistään järjestöön.

Patrick Holmes

Patrick Holmes on Silasin neuvonantaja. Kukaan ei tosin tiedä varmaksi, ketä hän kannattaa.

Daniel Evans

Daniel on Silasin nuori kannattaja. Hän elelee Tylypahkassa rauhallista elämää, mutta tottelee Silasta.

Cady Dawson

Cady Dawson on Korpinkynnen johtajatyttö. Hän useimmiten suojelee nuorempia oppilaita Silasilta.

Violet Rowards

Violet on kuuluu Korpinkynteen. Hän on todella katkera, jos menettää mahdollisuuden esimerkiksi potkaista Silasta sääreen.

Alec Mazzarello

Alec Mazzarello vihaa Silasta täydestä sydämmestään. Hänen toiveenaan on vain ja ainoastaan miehen kuolema.

Jeanne Jac

Jeannelle tärkeintä on puolustaa läheisiään Silasilta. Ikävä kyllä hän on valitettavan helppo kiristyksen kohde.

Selene Auriga

Selene opettaa Mytologiaa. Hän ei juurikaan jaksa välittää ulkopuolisista vihollisista, vaan haluaa vain ruokkia kissojaan.

Jonas McFeatchley

Jonas on alkanut vihaamaan Silasta, koska tämä uhkaa hänen läheisiään. Hänen vihansa tosin ei ole kovin suuri.

Draken Montique

Draken Montique ei tiedä mitä ajatella Silaksesta. Hän ei tunne miestä kovin hyvin, koska ei ole tavannut tätä.

Seth Andrews

Seth Andrews on Camilla Andrewsin isä ja nykyään kuolonsyöjä.

Rosalie Steel

Rosalie Steel ei tunne pelkoa, muttei myöskään kovin suurta vihaa Silasta kohtaan. Hän haluaa vain pysytellä poissa hyökkäysten tieltä.

Catherine Bond

öhm, tästä neidistä tuskin saisi järkevää esittelyä kasaan.

yhyy ei mua

yhyy, ei muakaan
Voisitko laittaa mut?
Edward Bay, Korpinkynsi

Edi kirjoitti:

Fernn kirjoitti:

Rollins kirjoitti:

EMOLAS ~ HISTORIA

Tämä tarina kertoo Tylypahkassa riehuneen Emolas-järjestön historian. Mistä kaikki alkoi? Mitä salaisuuksia tarina kätkeekään?

HENKILÖHAHMOT


Silas Carpi

Silas johtaa Émolas-järjestöä mahtavilla voimillaan. Hän on järjestön historian kymmenes johtaja, ja tähänastisista kenties hirmuisin.

Arleen Carpi

Arleen on Silasin vaimo. Hän ei nauti väkivallasta niin paljon kuin miehensä, mutta ei voi tunteilleen mitään.

Salome Monk

Salome Monk on Silasin lapsuudenystävä, ja joutunut kärsimään miehen takia paljon. Hän on Silasin lapsen äiti.

Edweena Carpi

Edweena on Emolasin toinen alijohtaja. Hän on raaka ja kylmä nainen, joka rakastaa ihmisillä leikkimistä.

Arcta Varr

Arcta Varr on Emolasin toinen alijohtaja. Silas luottaa häneen todella paljon, ehkä alaisistaan eniten.

Shari Gisney

Shari on salaperäinen ja outo nainen. Kukaan ei tiedä hänen väitetyistä yhteyksistään järjestöön.

Patrick Holmes

Patrick Holmes on Silasin neuvonantaja. Kukaan ei tosin tiedä varmaksi, ketä hän kannattaa.

Daniel Evans

Daniel on Silasin nuori kannattaja. Hän elelee Tylypahkassa rauhallista elämää, mutta tottelee Silasta.

Cady Dawson

Cady Dawson on Korpinkynnen johtajatyttö. Hän useimmiten suojelee nuorempia oppilaita Silasilta.

Violet Rowards

Violet on kuuluu Korpinkynteen. Hän on todella katkera, jos menettää mahdollisuuden esimerkiksi potkaista Silasta sääreen.

Alec Mazzarello

Alec Mazzarello vihaa Silasta täydestä sydämmestään. Hänen toiveenaan on vain ja ainoastaan miehen kuolema.

Jeanne Jac

Jeannelle tärkeintä on puolustaa läheisiään Silasilta. Ikävä kyllä hän on valitettavan helppo kiristyksen kohde.

Selene Auriga

Selene opettaa Mytologiaa. Hän ei juurikaan jaksa välittää ulkopuolisista vihollisista, vaan haluaa vain ruokkia kissojaan.

Jonas McFeatchley

Jonas on alkanut vihaamaan Silasta, koska tämä uhkaa hänen läheisiään. Hänen vihansa tosin ei ole kovin suuri.

Draken Montique

Draken Montique ei tiedä mitä ajatella Silaksesta. Hän ei tunne miestä kovin hyvin, koska ei ole tavannut tätä.

Seth Andrews

Seth Andrews on Camilla Andrewsin isä ja nykyään kuolonsyöjä.

Rosalie Steel

Rosalie Steel ei tunne pelkoa, muttei myöskään kovin suurta vihaa Silasta kohtaan. Hän haluaa vain pysytellä poissa hyökkäysten tieltä.

Catherine Bond

öhm, tästä neidistä tuskin saisi järkevää esittelyä kasaan.

yhyy ei mua

yhyy, ei muakaan
Voisitko laittaa mut?
Edward Bay, Korpinkynsi

Joo mä oon sit Fern Corlen

ENSIMMÄINEN OSA

CARPI


Ensimmäisen poikani, Silasin synnyinyö oli myrkyisä ja sateinen. Oli huomattavaa, että monet olivat jopa pelästyneet tätä myrskyä niin että olivat lukittautuneet kellareihinsa kotieläintensä kanssa. Minä en voi kun nauraa tälle uskomattomalle typeryydelle. Kenenkään ei tarvitse paeta myrskyä. Myrky on ohjailtavissa, sen voi usuttaa vihamiestensä kimppuun tai käskeä pois perheensä tai talonsa luota. Rakas vaimoni, Adele ei myöskään säikähtänyt tätä myrskyä. Hän keskittyi vain synnyttämään poikaamme. Luonnollisti olin tuona yönä hyvin jännitynyt, olinhan itse jo kovin vanha enkä voisi enää kauan jatkaa elämäntyötäni. Siksi halusin poikavauvan, joka varttuessaan voisi jatkaa pakokauhun ja kuoleman kylvämistä, minun kuolemani jälkeen. Tytärhän minulla oli jo, mutten uskonut että herttaisesta Edweenasta olisi toteuttumaan minun haaveitani. Haaveni on aina ollut saada valloitettua tämä maailma, ja alistaa jästit taikavoimien avulla.


Takkatuli loi kaunista valoa ja lämpöä muuten niin synkkään huoneeseen. Valoa tosiaan tarvittiinkin, koska ikkunat oli laudoitettu umpeen, aivan kuin tämän talon asukkailla olisi jotain salattavaa. Monet talon ohi kulkevat tai ratsastavat ihmiset kiihdyttivät vauhtiaan sen kohdalla, koska talosta liikkui vain ja ainoastaan pahoja tarinoita. Eräs vanha mies vakuutti kivenkovaan nähneensä omituisia varjoja talon lähellä. Miestä ei silti otettu vakavasti, koska hänet tunnettiin nimellä hullu-Wulfrid. Mies oli jäänyt todella useasti kiinni valehtelusta tai ainakin draaman lisäämisestä aivan turhanpäivisiin asioihin. Mutta oli myös joitain vakuuttavia kertomuksia. Ainakin yhdellä henkilöllä. Tämä henkilö oli Joshua, oudon talon lähellä olevan kapakan omistaja.

"Jos siinä talossa asuu joitain" hän aloitti taas eräänä päivänä kapakassaan "niin sitten ne jotkut ovat taikaolentoja. Eivät ihmiset noin voi asua. Peikkoja jos joitain!"
Tämä herätti hyväksyvää mutinaa ja nyökkäilyä. Moni katseli Joshuaa kiinnostuneena, ja muutama jopa taputti käsiään yhteen. Joshuan huulille muodostui pieni hymy, ja hän ryhtyi kiillottamaan laseja. Kun hän oli kiillottanut niitä jo aimo kasan, kuului hento ääni.
"Mutta entä jos siinä talossa asuukin joku joka ei halua että häntä häiritään?"
Kaikkien kasvot kääntyivät puhujaan, joka oli melko nuori tyttö. Itse asiassa aivan liian nuori istumaan kapakassa, jonka lähes kaikki vakioasiakkaat olivat keski-ikäisiä miehiä.
"Eikös sinun pitäisi olla vanhempiesi luona?" Joshua huudahti, ja kiirehti tytön luokse tiskin takaa. Hän ei halunnut saada haukkuja siitä, että päästi kapakkaansa pikkutyttöjä. Tyttö katsoi häntä hiljaa.
"Vanhempani ovat töissä" tyttö sanoi, ja katseli pelottomasti ympärilleen. Monet ahnaat ja virnistelevät kasvot olivat kääntyneet hänen puoleensa, mutta hymyt hyytyivät tämän lauseen jälkeen.
"Töissä! Nythän on pyhäpäivä..." Joshua mutisi pudistellen päätään. Hän ei voinut enää salata sitä, tyttö sai hänet tosissaan hermostumaan. Tyttö vilkaisi seinällä olevaa nuhjuista kalenteria, ja kohautti olkiaan.
"Äiti ja isä ovat niin tärkeässä työssä että eivät saa olla vapaalla edes Sunnuntaisin" tyttö sanoi hymyillen sitten hymyä, mikä saattoi ärsyttää monia. Hymy oli nimittäin ärsyttävän kaikkitietävää, aiivan kuin tytön vanhemmat olisivat fiksumpia kuin he.
"Tyttö puhuu asiaa!" huudahti yhtäkkiä hullu-Wulfrid. "Olethan sinäkin tavallaan töissä Joshua. Vaikkei tämä olekkaan virallinen aukiolopäivä."
Joshua soi häneen murhaavan katseen.
"Pötyä. Minä en tee töitä, minä vain kutsuin teidät tänne kuuntelemaan tarinoita! Tyttö, sano vanhempiesi nimet niin saan tietää kuka täällä rikkoo käskyjä!"
Tyttö hymyili pienesti, ja teki sitten työtä käskettyä.
"Adele ja Andreas Carpi."

Kun otin professorin työn vastaan Tylypahkassa, en tiennyt mitä kaikkea se toisi tullessaan. Ilmeisesti professorin arkeen kuului sontapommeja heittelevien oppilaiden rangaistus. Hädin tuskin kissoilenikaan jää enää aikaa, mutta etusijalla on tietysti Mytologian opetus nuorille oppilaille. Mutta asiasta kolmanteen, silloin tällöin muut henkilökunnan jäsenet ovat pahempi vaiva kuin kapinalliset oppilaat. Onneksi Ian Nyrwick on ainut laatuaan. Tai ainakin toivon niin... No, voin vain sanoa että työni olisi voinut alkaa paremminkin. Koulussa nimittäin ei ole kovin turvallista tällä hetkellä, eikä ole juuri missään muuallakaan. Pimeyden velho nimittäin on alkanut riehumaan, ja nimi oli muistaakseni Silas Carpi. Toivon etteivät viattomat loukkaannu.


Tuosta päivästä kapakassa oli tullut kuluneeksi nyt kaksikymmentä vuotta. Ajan myötä tuo pikku kaupunki rapistui, niin kuin monet muutkin pikkukaupungit siihen aikaan. Mutta kaupungin asukkaita oli yhä elossa, ja heidän nuoret sukulaisensa olivat aloitelleet koulujaan kaikkien aikojen parhaassa taikakoulussa, Tylypahkassa. Tuona lumisena Joulukuun päivänä yhä usemmalla oli ongelmia, sillä opettajat tuntuivat tenheen yhteisen sopimuksen antaa enemmän ja enemmän läksyjä. Perusteeksi he kertoivat sen, että oppilaiden oli osattava mahdollisiman paljon sen varalta että he kuolisivat Silasin jatkuvissa hyökkäyksissä. Tämä ajatus ei tietenkään rohkaissut heitä suorittamaan läksyvuoria.
"Miksi meidän pitäisi tehdä läksyjä..." kuultiin Daniel Evansin mutisevan ystävälleen Namine Sethille. "Ei kai Silas alaisiaan tappaisi?"
Jotkut kuitenkin jaksoivat paneutua läksyihin, ja malliesimerkki oli Cady Dawson. Hänen mielestään varsinkin loitsujen ja vastamanausten opiskelu oli näinä aikoina tärkeää. Joillain oppilailla oli toki muutakin puhuttavaa ja mietittävää. Jeanne Jac yritti tuputtaa omia asioitaan muillekkin, puhumattakaan juoruilusta.
"Catherine on kirjoittamassa mahtavaa kirjaa!" hän ilmoitti eräänä päivänä Cadylle hymyillen pirteästi. Cady oli kuullut asiasta aiemmin, ja aavisti jo pahaa. Silloin Jasmine Bond asteli sisään, ja sattui kuulemaan keskustelun.
"Niin, neit Gawson joutuu toisessa luvussa haikaran syömäksi" hän ilmoitti. Cady ei olisi voinut olla turhautuneempi. Miksi ihmisten piti pilkata toisiaan, vaikka ajat olivat muutenkin kriittiset?

Vaikkeivat oppilaat sitä aavistaneetkan, olivat ajat olleet kriittiset jo Silas Carpin syntymästä asti. Mutta tulevan tyrannin lapsuusvuodet olivat kuin tyyntä ennen myrskyä. Mutta eräänä iltana, noin kuusi vuotta aiemmin, alkoivat myrskyn merkit jo näkyä. Silas oli varttunut neljätoistavuotiaaksi ja komeaksi nuorukaiseksi, joka opiskeli Durmstrangin velhokoulussa, koska hänen isänsä mielestä siellä pimeyden voimia opetettiin oikeammalla tavalla kuin suosituussa Tylypahkassa. Silaksen luonne oli jo tuolloin kieroutunut, joka johtui ehkä hänen saamastan kasvatuksesta.
Nyt 14-vuotias Silas harjoitteli miekkailua yksityisessä huoneessaan, jonne hänen isänsä oli rahdannut mallinuken. Silas oli silponut nuken jo lähes kappaleiksi taitavilla miekaniskuilla, kun ovelle koputettiin. Pojan kasvoille syttyi ilkeä virne, ja hän viskaisi miekan oveen. Se kuka oven takana ikinä olikin, kai tulkitse sen kutsuksi, koska hän astui sisään. Silas katsoi silmiin ystäväänsä Arleenia, joka asui melko lähellä häntä.
"Hei" Arleen hymyili, ja vilkaisi ehkä hieman hermostuneena ovesta törröttänyttä miekkaa. Hän oli kuitenkin melko tottunut Silasin harrasteluihin.
"En kai keskeyttänyt mitään?" Arleen kysyi varovasti. Silas pudisti päätään, ja potkaisi mallinuken palaset sivuun. Sitten hän istahti sänkyynsä, ja viittoi Arleenia istumaan viereensä. Epäröityään hetken tyttö asettui sängylle aivan Silasin viereen.
Silas..." Arleen sanoi hiljaa ja katsoi pojan komeita piirteitä. Silas ja hänen siskonsa Edweena olivat aina ollleet hänen ystäviään, mutta nyt... Nyt kun hän oli saanut tietää totuuden, häntä ja Silasta yhdistävän totuuden...
"Minun pitää valita hääpuku. Ja niin pitää sinunkin." Arleen kuiskasi. Silasin kasvot vääristyivät järkytyksestä.


Myöhemmin samana iltana Silas istui illalispöydässä tuijottaen vihamielisesti isäänsä ja äitiänsä. Edweena kauhoi jo hyvillä mielin ruokaa suuhunsa.
"Isä. Minä en aio mennä naimisiin vielä vuosiin." Silas sanoi lyhyesti, ja hänen kätensä tärisi hieman. Hänen teki mieli tarttua miestä kurkusta, sillä hän pystyisi aivan hyvin surmaamaan vaikka koko perheensä.
"Arleen on paras ystäväsi, ja sinun tarvitsee naida hänet vasta tullessasi täysi-ikäiseksi. Tämä on ollut lupaus syntymästäsi asti" Andreas Carpi murahti, ja seivästi perunoita haarukallaan.
"En juurikaan välitä mistään typeristä lupauksista!" Silas ärähti, ja hyppäsi pöydän yli tarttuen isänsä krukkuun.
"Uhmaatko isäntääsi, nilkki?" Andreas kähähti työnsi paksun kielensä esiin. Silaksen ote kirposi, kun hän näki kielessä Edweena-tatuoinnin.
"Tajua paikkasi tässä järjestössä... Vasta minun kuoltuani sinusta tulee ylijohtaja."

Nykypäivänä ei olisi voinut uskoa että Silas todella on uhkana, koska hyökkäyksiä ei ollut kuulunut lainkaan. Osa tietenkin uskoi, että Silas yritti vaivuttaa heidät valheelliseen turvallisuudentunteeseen. Osa taas väitti kivenkovaan Silasin kuolleen. Suurin osa kuitenkin uskoi, että tämä suunnitteli tarkkaan seuravaa hyökkäystään, ja niinpä oppilaatkin olivat alkaneet varautua siihen. Violet Rowards oli ostanut suuren sipulin, jonka myyjä oli kertonut sen olevan antisilassipuli.
"Kun heitän tällä sipulilla Silasia, niin hän alkaa yskimään niin paljon ettei loitsimisesta tule mitään!" Violet vakuutti Rosalie Steelille ja Jonas McFeatchleylle.
"Sinua on huijattu" Rosalie sanoi tyynesti.
Kukaan ti myöskään tiennyt, että Silasin kannattajat, Patrick Holmes, Fern Corlen, Namine Seth sekä Daniel Evans pitivät salaisia kokouksia professori Holmesin luokassa. He aikoivat murtaa linnan turvatoimet, jotta Silasin tie olisi avoin.

Kuusi vuotta aiemmin Silas Carpi pohti mielessään isänsä sanoja. Hänen isänsä ei varmasti kuolisi vanhuuteen vielä vuosiin. Mutta Silas tahtoi ottaa Emolasin vallan jo nyt. Hän halusi koko maailman itselleen, ja siinä tavoitteessa olivat epäonnistunneet kaikki tähänastiset ylijohtajat. Silas nousi sängyltään, ja asteli huoneensa ovesta ulos. Porrastasanteella hän kuuli alakerrasta ääniä.
"Kiitos vierailustasi, Seth." kuului hänen isänsä ääni.
"Eipä kestä, Andreas. Minä palaan nyt omiin töihini... Tiedät mitä tarkoitan. Ja muuten, jos et pysty pitämään lapsiasi kurissa, niin ota niiltä vain henki pois."
Hetken kuluttua Silas kuuli oven paukahtavan. Sen jälkeen hän kuuli askelia ja narinaa portaista. Silas hipsi todella nopeaan tahtiin huoneeseensa, pitäen mahdollisimman vähän ääntä. Sieltä hän nappasi miekan ovesta, mistä se törrötti yhä. Hän asteli miekka koholla takaisin portaiden luokse, ja Andreas pysähtyi katsomaan häntä.
"Kas..." Andreas sanoi hiljaa, katse poikansa miekassa.
Jatkuu...

OI AINO VÄHÄKS OOT HYVÄ KIRJOTTAA! Okei rauhotun. Joo kiitti tästä osasta, tuli nopeesti ja oli varsin viihdyttävää tekstiä. Ps. Kannatan Sethin neuvoja, niinhän siitä kiljuvasta Caroleinestakin päästiin eroonXD

T0INEN OSA

MONK

ALKUHUOMAUTUS: Suurin osa osasta on kirjoitettu screenshottien pohjalta.

Émolas. Tuo nimi herätti kunnioitusta ja kauhua kaikkialla velhomaailmassa. Järjestö, jolle ei tuntunut löytyneen vastusta. Järjestö, mikä surmasi ihmisiä umpimähkään. Järjestö, minkä ainut tavoite ja tarkoitus oli vallata maailma, ja alistaa sekä jästit että velhot.
Ikuisesti.

Järjestön historian aikana sitä oli johtanut 10 kammottavaa ylijohtajaa. Jokainen oli roiskinut veritahroja Émolasin järjestön sivuille, ja aiheuttanut sekä kauhua että kunnioitusta ihmisten keskuudessa. Uusi ylijohtaja tarkoitti aina uusia aikoja, kuten nytkin Silas Carpi...


Nainen lyyhistyi eteishallin lattialle verta suupielessään, kasvot kalvenneina ja silmät pullistuneina. Salome Monk näytti kaikin puolin sairaalta. Hän ei todellakaan ollut kunnossa, ja pian hänen ympärilleen alkoikin kerääntyä uteliasta ihmisjoukkoa.
"Voin kamalan pahoin..." Salome älähti, ja lattialle valui hieman verta. Ihmiset olivat aivan kauhuissaan. Heillä oli kammottavia aavistuksia siitä, mitä saattaisi tulla tapahtumaan. Oliko Emolasin kammottava ylijohtaja tulossa? Vai oliko Salome muuten vain sairas?
"Salome on sairas, älkää nyt innostuko liikaa!" kuului Jonas McFeatchleyn huuto hiukan kauempaa. Monet näyttivät huolestuneilta, mutta osa hieman uteliailta. Ian Nyrwick oli yksi niistä, jotka näyttivät aidosti huolestuneilta.
"Ehkä sinun kannattaisi mennä sairaalasiipeen?" hän ehdotti varovasti.
"Jonas, ei se huutamalla parane" huomautti Mike Nyrwick, mutta siinä samassa kaikkien huomion kiinnitti Salomen saama kohtaus. Hän vajosi entistä pahemmin lattialle, ja alkoi äänellä todella oudosti.
"Paetkaa..." nainen houraili, ja ihmiset alkoivat hädissään tönimään toisiaan. Jotkut kuitenkin pysyivät paikoillaan, kasvot lumenvalkoisiksi kalvenneina.
"Paetkaa, hän on tulossa..." Salome sai sanottua. Ihmiset katselivat toisiaan, ja suurin osa tiesi mistä Salome puhui.
"Nyt se alkaa..." Jonas McFetchley sanoi hitaasti, ja hänen kätensä tärisi hieman. Siinä samassa Salome nousi aavemaisesti ilmaan. Katseet seurasivat häntä, ja jotkut alkoivat kaivelemaan sauvojaan esiin. Yhtäkkiä kuului äänekäs poksahdus, ja Salomen tilalle ilmestyi kammottavan näköinen mies, Silas Carpi.
Mies, jota kaikki olivat odottaneet.

Tätä tapahtumasarjaa seurasi jahti tyrmiin asti, mihin Silas vetäytyi. Siellä hänet saarettiin nurkkaan, missä ihmiset alkoivat kaivelemaan sauvojaan esiin. Mies ei vaikuttanut ollenkaan hermostuneelta tai epävarmalta.
"Miksi kiusaat ekaluokkalaisia, ihan kun niillä olisi jotain mahdollisuuksia aikuista miestä vastaan?" kysyi Ellie Rowards, ja veti samalla sauvansa esiin. Hän ei kuitenkaan ehtinyt tehdä mitään, kun Silas lähestyi Sandrette Bondia, ja teki hyvin äkkinäisen liikkeen. Samassa ihmiset huomasivat Sandreten makaavan liikkumattomana maassa, ilmeisesti tyrmättynä. Cady Dawsonkin kaivoi sauvansa esiin, suojatakseen ihmisiä Silasin hyökkäykseltä. Mies vain virnuili, ja avasi sitten suunsa.
"Salome Kerrie monk on kuollut. Oli ihastuttavaa surmata hänet ja leijuttaa ruumis ulos" Silas sanoi, ja keskittyi sitten seuraamaan ihmisten reaktioita tähän uutiseen.
"Kuollut"
"Täällä on minttua"
Sitten seurasi kamala hälinä, kun ihmiset sisäistivät uutisen todella. Silas vain virnuili, seuraten katseellaan jokaisen huoneessa olevan liikkeitä. Uutinen oli kauhistuttanut jokaisen. Mutta se oli myös motivoinut oppilaita taistoon.

Silas sai kokea vakavia takaiskuja illan aikana, mutta lopulta hänen onnistui nousta voittoisaan asemaan. Oppilaiden loitsut alkoivat näyttää pelkältä sanahelinältä, kun miehen onnistui väistää niistä jokainen, ja vielä kylvää epätoivoa oppilaisiin. Mutta lopulta tapahtui jotain ratkaisevaa. Alimmissa tyrmissä Silas muuttui yhtäkkiä olemukseltaan aivan erillaiseksi.
"Minä... Minä olen Salome!" hän huudahti, ja ääni tosiaan muistutti enemmän naisen ääntä. Ivalliset virneet ja uhkaavat eleet olivat myös kadonneet. Cady Dawson laskeutui portaita pitkin.
"Kuten sanoin, miksi he näkisivät noin paljon vaivaa vain tappaakseen hänet?" tyttö kysyi. Kukaan ei kiinnittänyt häneen huomiota. Jotkut luulivat Salomen kuolleen, mutta puhuvan heille tuonpuoleisen kautta.
"Salomella on sitä paitsi jokin syvempi yhteys järjestöön, johan nimikin sen jo kertoo!" Cady sanoi laskeuduttuaan aivan portaiden alapäähän. Siinä samassa Silasin katse synkkeni jälleen.
Pahuus palasi ruumiiseen.

Tylypahkassa ainut mikä minua kiinnosti, oli valta. Halusin saada koko maailman omakseni, ja aloittaa alaisten värväyksen koulusta. Mutta Salome oli tiellä...


Ilta oli kammottava ja täynnä kokoajan kasvaavaa kauhua. Siihen sisältyi esimerkiksi se, kun Silas sieppasi Eva Starwberryn metsään ja sai kaikki peräänsä. Silas oli saanut jo suuren lauman kannattajia, jotka nyt tainnuttivat toisiaan hurjaan tahtiin. Cady Dawson lensi taintuneena maahan varsin nopeasti. Samalla Silas viskaisi Evan kauemmas metsään, aiheuttaen kammottavan hälinän. Silasin seuraan oli myös liittynyt hänen kammottava alaisensa, Arcta Varr. Ian ajautui taisteluun Arctan kanssa, ja Silas nosti Cady Dawsonin syliinsä.
"Ota mielummin minut, mutta päästä Cady menemään!" karjui Jonas melko läheltä. Silasin kasvoilla oli lähtemätön virne, ja tiukka ote Cadysta piti.
"Miksi ottaisin mielummin typerän pikkupojan?" Silas kysyi. Yhtäkkiä tapahtumat kääntyivät täysin kallelleen, kun miehen katse kirkastui aivan kuten vähän aikaa sitten, ja Cady tipahti hänen sylistään maahan, ja heräili samalla.
"Minä olen nyt Salome!" Silas huusi jälleen naisen äänellä. Hän vilkaisi Cadyn kyljessä olevaa haavaa, minkä hän oli tehnyt. Ian riensi paikalle, sidottuaan Arctan kauemmas metsään.
"Salome on kuollut" Ian sanoi vakuuttavasti.
Mutta oliko se totta?

Ilta jatkui kidutuksen merkeissä. Jotkut oppilaat olivat jo paenneet henkensä edestä takaisin linnaan, ja metsään jääneet saivat kärsiä. Lopulta Silas huudahti.
"Onko jollakulla vielä vastaansanomista mahdistani? Vai haluatteko nähdä lisää verta ja rääkkäystä?"
Metsässä oli enää muutamia oppilaita, ja Rosalie auttoi Stepheniä pystyyn, joka oli joutunut Silasin uhriksi. Silas lipaisi verta huuliltaan.
"Oli oikein mukavaa esittää Salomea..." hän kuiskasi, ja vilkaisi Ian Nyrwickiä, joka saatteli Cadya sairaalasiipeen.

Stephen voivotteli kipujaan sairaalasiiven vuoteella, kun Ian hoiti häntä parantajaa odotellessa. Silloin ovi räjähti auki. Potilaat alkoivat kirkua, kun Silas astui oven takaa esiin.
"Minulla on Catherine..." hän sanoi katsoen eniten Jonasta. Jonas vavahti hieman, mutta ei liikahtanutkaan.
"Jos napsautan sormiani, Catherine kuolee" Silas virnuili. Kukaan ei tiennyt, puhuiko hän totta vai valhetta, mutta ei tätä ollut kovin vaikea uskoa.
"Ketkä ovat halukkaita liittymään järjestöön Catherinen hengen pelastamiseksi?" Silas kysyi, ja astui lähemmäs potilaita, jotka eivät olleet vielä ollenkaan toipuneet.
"Sen luuskan? En." sanoi joku. Silasin ilmekkään ei värähtänyt.
"Jätät Catherinen rauhaan!" Jonas alkoi huutaa, mutta hänen äänensä peitti Violet Rowardsin karmaiseva huuto.
"Et koske pikkuserkuuni pikkurillilläsikään!" hän kiljui, ja Silas nautti tilanteesta aivan suunnattomasti. Ian syötteli potilaille suklaata.

Tuo ilta risteili monen mielessä todella karmeana tapahtumasarjana. Silasin nimi herätti aina vain lisää kauhua. Oppilaat eivät voineet aavistakkaan vuosien takaisia tapahtumia...


Oli kulunut muutama päivä Silasin isän kuolemasta. Nyt neljätoistavuotias poika käveli kädet taskuissa pikkukaupungin katuja ja toreja pitkin, pitkä punaisenmusta tukka hieman silmiensä edessä. Aurinko helotti täydeltä taivaalta, mutta Silas ei välittänyt siitä. Hänen ainut tavoitteensa oli löytää Arleen, keskustella tämän kanssa. Ja silloin hän huomasi läheisen kirjakaupan vierellä seisovan Arleenin, vieressään varmaan paria vuotta nuorempi tyttö, jolla oli lyhyet, mustat hiukset. Arleen ilahtui silmin nähden Silasin nähdessään.
"Hei Silas!" hän huudahti ja juoksi pojan luokse. Silas virnisti, ja nyökkäsi sitten tervehdykseksi. Toinen tyttö asteli Arleenin vierelle.
"Tässä on Salome" Arleen sanoi pikaisesti, ja Salomeksi kutsuttu tyttö hymyili hieman ujosti. Silas kiinnitti huomionsa ainoastaan Arleeniin.
"Arleen, minusta ne häät ovat ihan hyvä juttu. Sinusta tulisi hyvä vaimo..." Silas hymyili ja silitti hieman tytön poskea.
"Kuulitko, Salome? Hän on aivan niin ihana kuin sanoinkin!" Arleen hymyili, ja Salome naurahti. Silas kiinnitti huomionsa Salome Monkiin vasta nyt kunnolla.
"En ole nähnyt sinua ennen? Kuka sinä oikeastaan olet?" Silas tiedusteli.
"Olen Salome, minut adoptoitiin Thornien perheeseen pari viikkoa sitten. Ystävystyin jo Arleenin kanssa"

Myöhemmin Silas ja Arleen istuskelivat Silasin sängyllä, pojan sivellessä miekkansa terää.
"Tämä on niin ihanaa..." Arleen hymyili. "Olen aina unelmoinut häistä!"
Silas painoi suukon tytön huulille.
"Toivottavasti vain olet valmis tähän... Minä olen nyt Emolasin ylijohtaja." Silas sanoi. Arleen hymyili hyvin onnellisena.
"Olen valmis tekemään järjestösi eteen mitä tahansa, rakas." tyttö sanoi ja kietoi kätensä pojan ympärille. Silas teki samoin, ja kohta he jo etenivät kunnon suuteluun, jossa kieletkin jo olivat mukana. Lopulta he irrottautuivat toisistaan.
"Jos todella olet valmis mihin tahansa, niin minulla on pyyntö..."
"No?" Arleen kysyi odottavasti hymyillen.
"Tee Salomelle tarjous. Haluan hänet järjestöön, soturiksi"

Kutsu järjestöön on valinta. Kun saat kutsun, sinun on valittava elämän ja kuoleman väliltä. Kieltäytyminen tarkoittaa takuuvarmaa kuolemaa, joten Arleenin voi olla hyvin hankalaa yrittää suostutella Salome mukaan... Mutta me tiedämme että Salome elää nykypäivänäkin.


"Olet kokenut kovia, neiti Monk, lepää nyt!" parantaja huudahti pakottaessaan Salomen sänkyyn. Salome huohotti todella syvään. Silasin ensimmäinen hyökkäys oli päättynyt äsken. Hän, Cady, Stephen, Eva ja Catherine lepäilivät sängyssä.
"Silas pääsee pakoon!" Salome huudahti.
"Hän meni jo!" tiuskaisi parantaja, ja siveli jotain Salomen haavoihin. Lopulta Salome suostui asettumaan makuulle. Kaikki oli hänen syytään, tai siltä hänestä tuntui. Silas oli aiheuttanut mittavaa tuhoa. Moni oli loukkaantunut.
"Vain minä voin lopettaa tämän..." Salome mutisi.
~Jatkuu

Jepaa, en ees osannu kuvitella et Jonas osaa olla noin luontevan tyylinen
Ihan ku ois kokenu ton kaiken uudestaan metsässä, sairaalasiivessä, missä ikinä oltiinkaan, aika Potterkirjatyyliin. Paria kirjotusvirhettä lukuunottamatta toihan on mahtavaa tekstiä ^^

KOLMAS OSA


ANDREWS

Sekuntti, minuutti, tunti, päivä, kuukausi ja vuosi. Nämä sanat yhdistivät toisistaan ajankulun. Silasin ensimmäinen hyökkäys oli vaatinut veronsa, mutta kukaan ei ollut sentään vielä kuollut. Kaikki haavoittuneet toipuivat nopeasti, ja viimeisenä sairaalasiivestä pääsi lähtemään Salome. Mutta tarkoittaako tämä vielä rauhaa? Kaikki tiesivät vastauksen, ja se oli kielteinen. Rauha ei tulisi niin kauan kuin Silas eläisi.


Tulevaisuuden stressaamisen lisäksi oli tietysti myös Silas Carpin menneisyys. Mutta ainut linnassa oleva, joka tiesi siitä jotain, oli Salome Monk. Ja hän ei suostunut niitä aikoja muistelemaan. Herää vain kysymys, olisiko Salome voinut halutessaan estää ensimmäiset hyökkäykset? Mutta on toki ymmärrettävää, ettei hän halua muistella tuota menneisyyttä... Mutta sitä me nyt muistelemme.


12-vuotias Salome Monk istuskeli kahvilassa pyöritellen lusikkaa kahvissaan. Koska hänet oli kutsuttu vakavaan keskusteluun, piti kahvi tietenkin juoda mustana. Se kun vain oli sellainen tapa. Arleen oli nimittäin kutsunut Salomen keskustelemaan kanssaan, ja he olivat valinneet tämän kahvilan, koska Joshuan kapakka ei sopinut aivan niin nuorille. Mutta Arleen oli jo viitisen minuuttia myöhässä. Toki pieni myöhästely oli ymmärettävää, mutta kun asia kerta oli tärkeä...
Silloin kahvilan ovi kuitenkin avautui, ja Arleen asteli sisään. Hetken tyttö etsi ystäväänsä katseellaan, ja huomasi sitten Salomen viittovan nurkkapöydän luona. Arleen asteli tuon nurkkapöydän luo, ja istahti alas. Samantien hänen luokseen kipitti oranssihiuksinen naistarjoilija.
"Saisiko neidille olla jotain?" tarjoilija kysyi ja niiasi. Arleen pudisti päätään, jolloin tarjoilija asteli hieman pettyneen näköisenä ottamaan tilausta maahisilta. Arleen veti takkinsa päältään, kahvilan sisällä oli ihanan lämmintä, toisinkuin ulkona.
"Juttelin Silasin kanssa" Arleen sanoi hiljaa, ja nosti katsettaan Salomeen. Tämä oli todella vaikeaa. Arleenin piti tarjota parhaalle ystävälleen kaksi vaihtoehtoa, elämä tai kuolema. Tai oikeastaan niin Silas vaati Arleenin kautta.
"Mistä juttelitte?" Salome kysyi huolettomasti, vaikka tunsi perhosten lepattelevan vatsassaan kun hänen ystävänsä sanoi Silasin nimen.
"Emolas tarvitsee uusia jäseniä" Arleen sanoi nyt hyvin ahdistuneen näköisenä, ja katsoi Salomea.
"Ei käy" tyttö sanoi "Olen vasta kaksitoista, se ei todellakaan käy."

Salome tunsi suurta ahdistusta, kun hänelle ehdotettiin tälläistä. Hän ei halunnut olla raaka murhaaja, muttei tosiaankaan myös itse tulla surmatuksi Emolasin vuoksi. Niin, Salome oli ihastunut Silasiin ensisilmäyksellä, eikä ihastusta ollut hälventänyt edes miehen hirmuteot. Mutta totisesti sitä hälvensi hieman tämä tarjous, minkä Silas oli ilmeisesti käskenyt Arleenin tekemään.
Mutta ei, Salomesta ei tulisi ikinä, ikinä sellaista.

Jälleen kului vuosia. Salome täytti neljätoista, Silas ja Arleen taas kuusitoista. Ja kun ihmeen kaupalla, Silas oli tuntunut hyväksyvän Salomen kieltäytymisen. Arleen kuitenkin epäili kihlatullaan, ja nykyisin jopa aviomiehellään olevan jotain outoa vireillä. Mutta mitä, siitä hänellä ei ollut aavistuskaan. Koitti päivä kun Salome muutti asumaan Carpien kartanoon. Ja sitten koitti se kohralokas ilta.
Salome petasi sänkyään. Oli kolmas ilta Carpikartanossa, niin hän oli laskenut. Juuri kun Salome puhalsi kynttilän sammuksiin, ja lankesi pimeys, joku avasi oven.
"Hai Arleen" Salome hymyili, ja vilkaisi ovella seisovaa tummaa hahmoa. Katsottuaan sitä hetken, hän tajusi että hahmo oli mies.
"Salome..." Silas sähisi pimeydestä. "Sanoit että olit kaksitoistavuotiaana liian nuori, mutta nyt olet samanikäinen kuin minä ja Arleen olimme silloin..."
Minä... Minä en liity järjestöön." Salome sanoi hermostuneena. Silas astui lähemmäs. Salome nosti taikasauvan pöydältään, ja osoitti kynttilää.
'Sytyjo!"
Kun valo palasi huoneeseen, hän näki kammottavan ilmeen Silasin kasvoilla. Miehen ilme oli ylenkatsova ja ivallinen.
"Jos tuo on viimeinen sanasi, niin minullakaan ei ole enää puhuttavaa sinulle." kuiskasi Silas, ja otti esiin suuren veitsen. Hän asteli Salomen eteen, ja heilautti veistä...

Aika on omituinen asia. Koska me olemme nähneet sekä järjestön tulevaisuutta että menneisyyttä, me osaamme sanoa, onnistuiko Silas surmaamaan Salomen.



Salome oli väistänyt ensimmäisen veitseniskun täpärästi, mutta toinen osui hänen selkäänsä. Salome älähti kivusta, ja kaatui polvilleen maahan. Silas pyöritteli veitseä käsissään, selvästikkin valmiina tekemään tytöstä lopun.
"Ajatteliin ensin pistää neuvonantajani Holmesin tekemään sinusta lopun..." kuiskasi Silas kohottaen veitsen. "Mutta päätinkin sitten tehdä sen itse..."
Salomea pelotti, mutta hän ei osoittanut pelkäämisen merkkejä. Silas laskeutui hänen päälleen, painaen hänet lattiiaa vasten, ilmeisesti varmistaakseen että saa varmasti tähdättyä veitsen suoraan sydämmeen.
"Ole hiljaa, ettei Arleen vain herää" Silas kuiskasi samalla kun kohotti veitsen uudelleen.
"Selvä!" Salome henkäisi. "Minä liityn"

Emolas oli saanut jälleen uuden jäsenen. Salomen nimi merkittiin jäsenkirjoihin. Velhomaailma sai tuta kauhua, mitä se oli kokenut viimeksi hyvin kauan aikaa sitten...

Salomen, Silasin, Arleenin ja Edweenan elämä jatkui normaaliin tahtiin. Silloin tällöin he saivat järjestöön uusia jäseniä, mutta eräänä sateisena iltana, kun he pelasivat kolmistaan korttia, ovelta kuului kovaääninen jyskytys. Salome nousi ylös ja asteli avaamaan oven. Sen takana seisoi pelottavan ja raakalaismaisen näköinen mies. Seth Andrews. Miehen kädessä oli kiiltävä, hopeinen tikari. Hän asteli sisään, tönäisten Salomen kaappia päin. Tytölle ei käynyt mitenkään, mutta Silas nousi lähes samantien ylös nähtyään, kuka ovesta oli tullut sisään.
"Seth!" Silas huudahti. Mies virnisti kammottavasti, ja veti sysimustan matkaviittansa yltään, tipauttaen sen lattialle jalkojensa juureen.
"Silas... Olet kasvanut." Seth totesi ja vilkuili ympärilleen, ikäänkuin etsien jotain. Sadepisarat pieksivät ikkunaa.
"Jos isää etsit niin turhaa. Se kuoli jo aikoja sitten... Ja äitikin menehtyi johonkin sairauteen pian sen jälkeen."
"Andreas siis kuoli... No, omapa oli heikkoutensa." Seth sanoi, eikä hänen ilmeensäkkään värähtänyt.
"Haluaako Seth-herra vuoteen?" kysyi Edweena, joka oli aina kunnioittanut Sethiä enemmän kuin Silas.
"Kyllä. Ajattelin viipyä pitempään."

Myöhemmin samana iltana, kun myrsky oli jo alkanut laantua, oli viisikko päässyt jo syömään päivällistä. Edweena oli kokannut sen salamannopeasti, ja nyt Seth tarkkaili jokaista pöydässä istujaa.
"Sinua minä en muistakkaan... Ehtikö Andreas hankkia uuden kakaran sitten viime tapaamisemme?" Seth sanoi ja tarkasteli Salomea silmäkulmiensa alta.
"Ei, olen Silasin, Arleenin ja Edweenan ystävä" hän sanoi ja hymyili kohteliaasti. Seth ei vastannut hymyn, vaan siveli kädessään olevan veitsen terää sormenpäällään.
"Ja Arleenin sinä tiedätkin. Kihlattuni" Silas sanoi. Sitten hän esitti kysymyksen, jonka hän oli halunnut kysyä Sethiltä siitä asti kun hän saapui sinä iltana.
"Miksi tulit tänne?"
Seth katsoi häntä kylmästi, ja laski veitsen kädestään lautaselleen.
"Tulin tekemään tarjouksen"
Kaikkien kysyvät katseet kääntyivät häneen. Ikkunoista alkoi tunkeutua sisään jo valoa. Aurinko oli tullut esiin.
"Tahdon Émolasin" Seth sanoi hiljaa, mutta äänestä kuului selvästi uhka. Salome ei halunnut osallistua tähän keskusteluun, joten hän nousi ylös
"Mitä annat siitä?" Silas kysyi, ja laski samalla haarukkansa ja veitsensä kädestään. Seth katseli häntä todella kylmästi, ilman hymyn häivääkään.
"Saatte elää" hän sanoi pienen hiljaisuuden jälkeen. Edweena nousi pikaisesti ylös.
"Ehei, Seth-herra" Edweena sanoi. "Emme anna järjestöämme. Silas on jo kymmenes johtaja, ja järjestö kulkee Carpin suvussa"
Myös Seth nousi ylös.
"Sitten me tapamm- anteeksi, tapaamme vielä" hän sanoi viileästi, käännähti kannoillaan ja asteli ulos.

Seth ei ilmestynyt puoleen vuoteen. Silas, Edweena, Arleen ja Salome elelivät kaikessa rauhassa tämän puoli vuotta, ja jo muutaman viikon jälkeen he lopettivat Sethin stressaamisen. Kuusi kuukautta toi mukanaan kevään. Eräänä kauniina kesäkuun päivänä Edweena ja Arleen kävelivät puutarhassa.
"Edweena... Tiedätkö sinä mitä Silasilla on tekeillä?" Arleen kysyi ja nappasi tuoreen omenan läheisestä puusta. Hän haukkasi siitä palan, ja käänsi sitten katseensa Edweenaan.
"Arleen-hyvä, Silas kertoo sinulle jos näkee sen tarpeelliseksi. Mutta minä en juoruile."
Arleen huokaisi pienesti, ja tiputti omenan maahan. Sen sisältä ryömi kastemato.
"Ainut mitä voin sanoa, on se että hän aikoo aloittaa projektin kaikkien jästien surmaamiseksi. Minäkin olen hyökkäillyt jästikaupunkeihin, jopa aivan lähipäivinä"
Toinen nyökkäsi hiljaa, ja pysähtyi viinimarjapensaan luo. Hän katsoi sitä, ja huomasi heti, että marjat pitäisi kerätä pian. Pensas oli täynnä niitä. Mutta se oli todella kaunis näky.
"Edweena, mietin vain Sethiä. Hän voi uhata turvallisuuttamme"
Edweena pudisti päätään, ja nappasi muutaman viinimarjan.
"Ei niin kauan kun takanamme on järjestö."

Mutta heillä ei ollut aavistustakaan, että Seth oli suunitellut koko tuon puolen vuoden ajan hyökkäystä Emolasin mukavaan pikku arkeen. Hän halusi repiä järjestön kappaleiksi, katkoa irti kaikki häntä uhkaavat haarat heti alkuunsa. Seth suunnitteli iskua lähes koko kuuden kuukauden ajan, mutta eräänä Kesäkuun iltana hän sattui tulemaan kaukana sijaitsevaan kapakkaan. Hän asteli tiskille, ja tilasi yhden pikarillisen tuliviskiä. Odottaessaan tiskiä hän vikaisi ympärilleen hienosti sisustetussa pubissa. Nurkassa joku soitteli pianoa ja hoilaili. Pubin lattialla oli hieno matto, mutta ainoastaan se pianonsoitto sai Sethin ärsyyntymään. Hänen teki mieli surmata soittaja, mutta hän halusi vain juoda tuliviskinsä rauhassa, eikä herättää aivan vielä turhaa huomiota. Sitten hän vilkaisi viereensä. Siinä istui mustahiuksinen, viiksekäs mies, joka selaili lehteä. Lehden etusivulla raikuivat uutiset:
"EMOLAS-JÄRJESTÖ AIHEUTTANUT TAAS KAUHUA"
Seth katsoi lehteä silmät sirissä.
"Anna tuo minulle" hän sanoi sitten, ja repäisi lehden pois mieheltä.
"Ehen" totesi viiksekäs mies, ja repäisi lehden takaisin itselleen. Seth ei aikonut suostua tuollaiseen käytökseen, joten hän vetäisi esiin pienen hopeatikarin, ja sivalsi sillä miestä kasvoihin.
"Etkö sinä tiedä kuka minä olen?!" mies ulvahti. "Olen Patrick Holmes. Ja se lehti on minun, teit sitten mitä tahansa pikku tikarillasi..."
Kun Seth oli lukenut hetken artikkellia, hän muisti yllättäen jotain. Hän paiskais lehden Patrickille, ja riensi ulos ottamatta edes tuliviskiään vastaan.
"Ah, minä juon sen mielelläni hänen puolestaan" Patrick hymyili.

On asioita, joita ihminen ei voi aavistaa. Jotkut eivät aavista läheisensä juonivan itseään vastaan, jotkut eivät kykene aavistamaan valheita. Ja niin, Carpikartanossa asuva nelikko ei aavistanut Seth Andrewsin lähestyvän taloa murhanhimoisena sinä yönä, kaikessa pimeydessä ja hiljaisuudessa...

Jatkuu...

Ooh, Seth on niin Sethmäinen ku olla ja voi ! Hyvä Aino! Vähän tää on hyvä tää sun tarinas, toivottavasti saadaan jatkoa ja verisiä ihmisiä, mutta elävä Seth ! Kiitti ja jatkoa odotellaan!