~ Late Summer Kiss [Tuplaraapale]

Nimi: Late Summer Kiss
Kirjoittaja: Oona / Waninlyy
Paritus : Random. o.o' Tuohon saa kuvitella vaikka Tarja Halosen tai Norriskan jos niin tahtoo.
Genre : Romantiikka, angst(?).
Ikäraja: Sallittu.
Muuta: Kirjoittelinpas tällaisen tuplaraapaleen huvin vuoksi. Ei mitään sen kummempaa. 8'D Käytin tähän aikaa ehkä puoli tuntia? Sen kyllä huomaa.. vaikutti ainaki tohon loppuun. Se on omastakin mielestä vähän tökerö, mutta antaa sen olla, eiks jeh? n_n'
_______________________________________________________________________________

Aurinko hehkuu maantienruskeilla hiussuortuvillasi, hiljainen ja lämmin loppukesän tuuli samalla leikitellen niillä. Harmaat silmäsi tuikkivat kauniisti orastavan auringonlaskun himmeässä valossa. Pieni suru riipaisee sydäntäni. Huomenna lähtisit. Etkä omien sanojesi mukaan ikinä palaisi. Kuin vaistoten suruni, katsot suoraan silmiini, anteeksipyytävästi hymyillen. Otat askeleen lähemmäs minua, hiekkatie samalla rahahtaen hiljaa kuluneiden, punaisten tennareidesi alla. Kierrän käteni ympärillesi ja samalla pari punertavaa lehteä leijailee alas viereisestä koivikosta. Syksy tekee tuloaan. Painat pääsi olkapäälleni. Pari salakavalaa kyyneltä tipahtaa silmistäni suoraan maahan. Kohotat katseesi minuun ja katson sinua tiiviisti suoraan silmiisi. Kohotat kätesi ja pyyhkäiset nuo salkavalat kyyneleet pois kasvoiltani. Kierrät kätesi ympärilleni tiukemmin, enkä vastustele. Painat pehmeät huulesi huuliani vasten, tuskaisesti minua katsoen, kuin peläten että katoan kuin kangastus ilmaan. Aika pysähtyy. Tuo suloisen tuskainen, hyvästien suudelma tuntuu kestävän iäisyyden. Tiukennan otettani. En tahdo päästää sinua. Aurinko on entistä matalammalla taivaanrannassa ja ilta saapuu ihan pian. Vastusteluistani huolimatta, irroitat kylmän rauhallisesti hellän otteesi ja halaat minua vielä hetken. Kuiskaat korvaani hyvästit. Vastahakoisesti irroitan käteni ympäriltäsi. Katsot minuun surullisin silmin ja käännyt lähteäksesi. Puristan käteni nyrkkiin ja katson sinua. Kyyneleet ovat sumentaneet silmäni. Epäreilua, eikö? Viimeinen mahdollisuus nähdä sinut, enkä edes näe kunnolla. Loittoneva selkäsi katoaa näkökentästäni ja askeleidesi aiheuttama rahina hiljenee. Suljen silmäni ja asetun maahan makuulle. Ei kovin järkevää, mutta suruni on liian suuri, että voisin mennä kotiin. Pörröiset pilvet leijailevat punertavalla taivaalla. Ummistan silmäni. Kuoleeko rakkauteni kesän mukana, vai kasvaako kaipuuni ensilumen lähestyessä? Sitä ei kukaan tiedä.

MIKSI ET OLE KIRJOITTANUT NÄITÄ AIKAISEMMIN?! sori capsi ihana oona, ihan oiiiiikeeeeeesssssttiiiiiii, ja mullon taas nii ykstoikkosta tää teksti, koska kaikki kirjottaa nykyää liian ihania tarinoita! Saat kirjottaa lisää tälläsiä.. tämä oli sellasta kivaa tekstiä, eikä mitään hirveetä mättöä.