Life of Dewey Sandoval

Author: 1823/Jiri
Genre: Jännitys
Ikäraja:K11

Oletteko joskus miettinyt, mitä teki Deweystä sellaisen kuin hän on? No suunittelin täs tämmös tarinaa jossa kerrotaan Dewin elämästä. Ja jätin tuon salaisuuksien kammion kesken, koska en mä keksinyt sille jatkoo. e_e

Dewey Sandoval, osa 1
Deweyn viha

Godrickin notkon kylästä, oli aivan keskustasta iso vanha homehtunut kartano. Voisi luulla ettei kukaan asunut siellä, mutta kuitenkin siellä asui kolme ihmistä, Caroline ja Jake Stringweed. Heillä oli kaksi lasta, Dewey ja Arden. Kaikkien perheenjäsenten, paitsi Carolinen hiukset yltivät niskaan asti. Caroline oli koko suvun ainoa valkea lammas. Joskus häntä ärsytti muiden perheenjäsenten käytös: He eivät koskaan peseytyneet, eivätkä leikanneet hiuksiaan.

Dewey rakasti äitiään, hän oli kyllä aikeissa joskus leikkauttaa hiuksiaan, mutta ei lopulta viitsinyt. Dewey ja Arden vihasivat toisiaan, viha oli syttynyt siitä, kun Dewey rikkoi Ardenin leluluudan poikien ollessa kuusi ja viisi vuotiaita, Dewey oli kyllä pahoillaan, mutta menetti hänkin hermonsa kun Arden löi poikaa. He olivat alkaneet tappelemaan. Ensin Dewey hakkasi Ardenia selkään, Arden potkaisi sen jälkeen Deweytä leukaan. Dewey maksoi takaisin iskemällä päällä Ardenia mahaan, Arden vingahti. ”IRTIJO!”, veljekset lensivät irti toisistaan Carolinen loitsun avulla. ”Miksi te tappelette, pojat?!”, hän kysyi vakavana. ”Tuo rikkoi mun leluluudan.”, Arden intti osoitellen Deweytä sormella. ”Toi itse löi minua silmään!”, Dew intti takaisin. ”Turpa tukkoon, läski.”, Arden haukkui. ”Pidä ite turpas kiinni, paskanaama!”, Dewey haukkui takaisin. ”NYT SUUT TUKKOON KUMMATKIN!”, Caroline ärjäisi. Tämän jälkeen kumpikin esittivät mykkää toisilleen.

Nyt kahdeksan vuotias Dewey istuskeli myöhään illalla portilla heilutellen jalkojaan. Hän oli onnellinen, hänellä oli perhe, hän sai kaiken minkä halusi. Mitään ei voisi olla paremmin, hän ajatteli. Hän tuijotteli pimeää tähtitaivasta. Lopulta hän tähtäsi katseensa kadun toisella puolella tököttävään taloon. Yhtäkkiä hän putosi portilta. Sitten hän näki Ardenin edessään. ”Hm, onpas portti nykyään liukas.”, Arden esitti viatonta, Dewey oli heti älynnyt, että Arden itse kiskaisi hänet alas. ”Tai sitten sinun läski perseesi on niin lihava ettei se sovi edes portin päälle.”, Arden ilkkui. Se oli viimeinen pisara, Dewey nappasi maasta pitkän ja paksun kepin ja huitaisi sillä Ardenia yrittäen osua mahaan. Arden nappasi ketterästi otteen oksasta, ja kaasi Dewin nurin sen avulla. Arden kohotti kepin, yrittäen iskeä Deweytä ylä-kautta, mutta yhtäkkiä keppi lennähtikin pois pojan kädestä. ”NYT JOS TUO EI LOPU, NIIN PANEN TEIDÄT KOTIARESTIIN!”, Kuului Carolinen huutaminen. Poikien äiti jätti vain kylmän katseen poikiin, ja käänsi selkänsä astellen taloa kohti. Veljekset näyttivät rumaa käsimerkkiä toisilleen, ja lähtivät kumpikin eri suuntiin. Arden lähti takapihalle, Dewey taas asteli sisälle.

Jake makaili sohvalla tuijottaen kattoa. Caroline taas lämmitti takkaa. Dewey ja Arden olivat nukkumassa. ”Sinun pitäisi tehdä jotain, eikä vain makoilla sohvalla.”, Caroline rikkoi hiljaisuuden torumalla Jakea. ”Sinä olet tämän talon emäntä, minä isäntä. Isäntä ottaa aina iisisti.”, Jake vastasi. ”Ja paskat...”, Caroline mutisi. ”Kulti, se on totuus.”, Jake sanoi hypäten sohvalta pois, astellen nyt yläkertaan. Hän asteli väsyneenä pitkät portaat ylös. Mutta äkkiä hän ei enää päässyt eteenpäin, hän lensi täyttä vauhtia taaksepäin, kunnes lopulta paiskautui lattiaan. ”Hupsista, taisin _vahingossa_ loitsia ne portaat.”, Caroline sanoi seesteisesti. Jake nappasi sauvansa ja tähtäsi sen Carolineen. ”Sinä…”, Jake sanoi vihaisesti. ”Äläs nyt noin vähästä suutu, tiukkapipo.”, Caroline pilkkasi. ”AVADA KEDAVRA!”, Caroline kuuli vain tappokirouksen huudahduksen ja lensi lattialle kuolleena. Jake laski sauvansa, mies ei tuntenut ollenkaan surua eikä sääliä vaikka olikin juuri tappanut oman vaimonsa. Dew lensi paikalle kuin hänet olisi pukattu portaista heittäös loitsulla. ”I-isä mi-mitä äidille on tapahtunut?”, Dewey kysyi peloissaan katsellen äitinsä kuollutta ruumista. ”Tapoin hänet.”, Jake sanoi aivan tyynesti. Kuului vain Dewin kova kiroaminen ja hän kävi isänsä kimppuun. Jake makasi nyt lattialla Dewey päällä. Dewey löi häntä, vielä toisen kerran. Ja vielä. ”SINÄ TAPOIT ÄIDIN!”, Dew karjui. ”ESTOUS!”, Dewey lensi seinään Jaken estomanauksen ansioista. ”Häivy tässä talossa, HETI!”, Jake sihahti. ”Sopii, en haluakkaan elää murhaajan kanssa.”, Dewey sihahti takaisin. Hän paiskasi oven auki ja lähti kävelemään polkua pitkin.