Lempikirjasi

Mikä on lempikirjasi, ja miksi? Kerro meille, mitä luet mielelläsi!

- Tuskin tarvitsee alkaa mainostamaan Pottereita, olemmehan sentään [Tylypahka]'n foorumilla... -

Paras lukemani kirja on J.R.R. Tolkienin Hobitti - Sinne ja takaisin. Se on hauska ja nopeatempoinen kirja, jonka voi lukaista milloin vain. Juoni jaksaa kantaa läpi kirjan.

Awawaw, joo. Hobitti on kyllä yksi parhaimmista kirjoista ikinä. Siinä on sitä lapsenomaisuutta, mutta oikeasti minkä ikäinen tahansa voi lukea sen. Juoni ei jää seisomaan vaan etenee sopivaan tahtiin, eikä kyydistä kuitenkaan putoa. Teksti on todella helppoa luettavaa ja sitä tulee nautittua lukiessa.

E: Happeh nao? >.<

Hmm. Jos Pottereita ei saa valita niin sitten se on ehkäpä Georgia Nicolsonin salatut elämät -kirjasarja. Sarja on 10-osainen, ja kirjat ovat oikeastaan täynnä huumoria ja teinien elämänongelmia ja elämänvaiheita. Kirjasarja on oikeastaan tämän tytön, Georgian kirjoittamia päiväkirjoja. Suosittelen kirjoja kaikille, jotka pitävät ehkä hieman liioitellusta huumorin, draaman ja ihmissuhteiden sekoituksista. Jos erikseen pitää valita yksi kirja niin se olisi sitten ensimmäinen osa sarjasta eli Kissanpäiviä ja jumalaisia jätkiä.
Suomessa kirjaa on ilmestynyt 8 kirjaa, ja 2 vielä suomentamatta. Näistä kyseisistä kirjoista pongasin aikoinaan nykyisen hahmoni nimen: Mabs =)

Kun ei kerran saa mainostaa Pottereita, niin Christopher Paolinin Perillinen-sarja. Aivan uskomatonta fantasiaa Alagaësian maisemista. Sarjassa Nuori poika, Eragon, löytää eräänä päivänä munan, josta myöhemmin kuoriutuu lohikäärme. Siitä se sitten alkaa, uskomaton seikkailu meinaan. Ikävä kyllä, juoni on pikkusen plagioitu Star Warseista. Yhtäläisyyksiä: Ilkeä hallitsija, normaali pojasta tulee sankari, kapinalliset iskee, kummassakin "vanha viisas mies" - Yoda ja Oromis - ohjaavat sankaria, kummassakin Hallitsija on übersupermegahyper kova jne...
Itseäni ei kuitenkaan hirveästi haittaa tuo, joten kannattaa kokeilla! Sarjasta on ilmestynyt kolme kirjaa Eragon, Esikoinen ja Brisingr.

Btw, Perillinen-sarjasta ollaan tekemässä roolipeliä Habboon

// OFFTOPIC:

- Lopettakaa se lainaaminen. Seurasimme Marian (Mabs) kanssa tätä keskustelua hetken ja tulimme siihen tulokseen, että lainaamisen on loputtava. Se vie älyttömästi tilaa foorumin tietokannasta, joten tästä eteenpäin tulette kommentoimaan viestiketjuihin ilman lainausominaisuutta. Jos on jokin tietty kohta, kuten esimerkiksi yhden lauseen mittainen kommentti, johon haluatte ottaa kantaa - sen lainaaminen on sallittua. Tuollainen kokonaisen viestin kopioiminen quotella on sekä rumaa, että turhaa.

Ja tämän viestin ei sitten ollut tarkoitus olla mitenkään loukkaava. Ajattelin vain ilmoittaa asiasta ennen, kuin se riistäytyy käsistä. Pitää laittaa tämä asia myös ylös foorumin sääntöihin. Kiitos, olkaa hyvä ja jatkakaa keskustelua rauhassa. :-')

Eyon kirjoitti:

Tuollainen kokonaisen viestin kopioiminen quotella on sekä rumaa, että turhaa.

No alan kaunistelemaan tuolleen noita quoteja<3

Elikkä joo, suosikkikirjoihini ei kuulu Perillinen, koska sen kolmas kirja on tylsä. Sitä ennen se oli kyllä ihan kiva.

Pidän tuosta Unversumien tomu sarjasta, eli jossa esiintyy Kultainen kompassi ja kumppanit. Pidän myös Bartimeus-trilogiasta - sen loppu on ihanan traaginen, mutta en suosittelisi sitä lapsellisille. Se on suhteellisen... Poliittinen kirja. Mutta kiva idea ja fantasiaaa<3 Molemmat ovat fantasiaa, siis.

Okei, jospa mäkin nyt ottaisin osaa tähän keskusteluun. :-'3

Itse rakastan (okei - jumaloin, palvon) Agatha Christien kirjoja. Siinä missä olen suuri fantasian ystävä, pidän myös salapoliisiromaaneista. En ole ihan varma olenko lukenut kaikki Hercule Poirot romaanit, mutta Neiti Marplen seikkailut olen kahlannut kaikki läpi - kannesta kanteen. Agatha Christieen tutustuin televisiossa näytetyn Hercule Poirot sarjan kautta. Nähtyäni Kuolema Niilillä jakson, oli pakko rynnätä kirjastosta lainaamaan neljä Agatha Christien salapoliisiromaania, jotka kahlasin läpi viikossa. Todella hyvää luettavaa, suosittelen lämpimästi!

Myös Leena Lehtolaisen tuotanto on lukemisen arvoista. Rikospoliisi Maria Kallio on mukaansa tempaava kirjasarja, ja kyseisistä kirjoista ehdoton suosikkini on Kuoleman spiraali.[/b] Leena Lehtolaiseen tutustuin "pakosta" yläasteen yhdeksännellä luokalla, kun äidinkielen opettajamme käski jokaisen lukemaan yhden kirjan, jonka hän itse määräsi. On pakko myöntää, että ensimmäinen kommenttini oli "ei vittu" kun sain kirjan nenän eteeni, mutta, no - miten kävikään? Luin [i]Kuoleman spiraalin päivässä läpi ja tein siitä vaaditun kirja-analyysin, jonka jälkeen oli pakko juosta kirjastosta lainaamaan lisää Leena Lehtolaisen tuotantoa. :-'D

Hana kirjoitti:

Elikkä joo, suosikkikirjoihini ei kuulu Perillinen, koska sen kolmas kirja on tylsä. Sitä ennen se oli kyllä ihan kiva.

KOLMAS KIRJA TYLSÄ!?!? Minun mielestä tuo Brisingr on aivan uskomaton kirja. Ainoastaan tuo viimeinen "Boss-fight" on tooosi tylsä, koska siin ne tappelee jtn Varjoa vastaan. Ketä kiinnostaa mitkään Varjot kun on Lohikäärmeratsastajiakin? Mutta muuten aivan paras, kerrotaan paljon uusia salaisuuksia ja tuo lopetus on aivan ihana. Vardenit ja Haltiat aloittavat viimenkin rynnistyksen Galbatorixia vastaan. Odotan neljättä kirjaa aivan mahdottomasti!

Minä pidän paljon Tony Diterlizzin ja Holly Blackin tekemästä kirjasarjasta; Spiderwickin kronikat. Ja vieläpä ensimmäisen osan kaikki viisi kirjaa ovat kerta kaikkiaan mahtavaa luettavaa. Olen suuri fantasiakirjallisuuden ystävä, eli tämä sarja on minun makuuni. On myös toinenkin Spiderwickin kronikat sarja, se toinen niistä jossa on kaikkiaan kolme kirjaa, joista ainakin kaksi on jo ilmestynyt.

No kun Pottereita ei kerran saa sanoa, on mun ehdoton suosikki Suzanne Collinsin Nälkäpeli. Se on trilogia, josta on tähän mennessä ilmestyny 2 ensimmäistä osaa, Nälkäpeli ja Vihan liekit. Kolmas tulossa englanniks joskus syksyllä. (:

Kirja on luokiteltu scifiks, mut ei siinä mitään alieneja oo, se vaan sijottuu niinku hiukka tulevaisuuteen. Luonnonilmiöt ja mullistukset ym. on tuhonnu maailmaa, ja vaan pieni osa Amerikkaa on säilyny. Jäljelle jäänyt maa on jakautunu 12 vyöhykkeeseen, joita hallitaan Capitolista, niiden yhteisestä pääkaupungista. Kukin vyöhyke valmistaa omalle alueelleen ominaisia raaka-aineita ja teollisuutta, esim. ruokaa, joku toinen vyöhyke hiiltä jne.

Kauan aikaa sitten vyöhykkeet nousivat kapinaan Capitolia vastaan, häviten kuitenkin sille. Rangaistukseksi kehitettiin Nälkäpeli: jokaiselta vyöhykkeeltä valitaan vuosittain yksi 12-18 vuotias tyttö ja poika edustamaan vyöhykettään pelissä. Nämä lapset viedään valtavalle areenalle, jonka ilme muuttuu vuosittain (valtava metsä, aavikko, jäätikkö tms.). Nälkäpeli on vuosittainen televisiospektaakkeli, jota koko maassa seurataan viihteenä teeveestä. Lapset kisaavat areenalla selviytymisestä ja joutuvat siis tappamaan toisiaan, päämääränään kisan voitto - ja voittajia voi olla vain yksi.

Kirjan idea on huippu ja kirjoitettu mahtavasti! Pääideahan on suhteellisen raaka, mut kirja on kuitenkin nuorille suunnattu eikä siinä mässäillä väkivallalla. Suosittelen oikeesti kaikille, siihen koukuttuu. Mun piti säästellä sitä viikoks, mutta luin ekan osan 2 päivässä kun en voinu laskee sitä käsistäni. ._.

Noh, kaikki fantasiakirjat on niitä parhaita. Ei nyt oo tullu luettua niin paljoa mitä välillä, viimeks luin Douglas Niles'sin kirjoittaman Lohikäärmeet. Ihan luettava oli. Sitte yks sarja on mahtava, Jonathan Stroud'in kirjottamat Samarkandin amuletti, Golemin silmä ja Ptolemaioksen portti. Niissä on jotain hauskaa ja jossain kohdissa repeilee kivasti. Pitäis taas lukea nekin, kun ei oo niitäkään aikoihin tullu luettua.. Yks kirja pitäis alottaa alusta, se jäi kerran kesken ja sitte laina-aika loppu ja piti palauttaa kirjastoon, nimeltään Kuninkaan lohikäärme, kirjoittaja Naomi Novik.
Siinähän nyt muutamia, kaikki mitkä liittyy esim. lohikäärmeisiin ni ne iskee..

Lohikäärmeistä tuli mieleen myös Lumotun metsän kronikat, joka on mahtava neljän kirjan sarja. Ne kirjat NÄYTTÄÄ kannesta vanhahtavilta ja itte niitä vilkastessani aattelin, että ne on jotain kuivia tosi tylsiä.. Mut niis on oikeesti paljon huumoria ja fantasiaa sekotettuna. Lumotussa metsässä on siis kaikenlaisia olentoja, turhamaisia prinsessoja, prinssejä, juonittelevia velhoja, lohikäärmeitä. Parasta musta niissä on, että joka kirjassa löytyy ohessa parodioita eri lastensaduista (Jaakko ja pavunvarsi esimerkkinä).

Hyvispahis asettelu on vähänku velhot pahiksina, lohikäärmeet hyviksinä. Tms. Ne on loistavia, huumorin ja fantasian ystäville varmana nappaa. (: En nyt osaa selittää sitä ideaa kauheen hyvin. Prinsessa Cimorene ei oo tavallinen ja tyhjäpäinen prinsessa, niinkuin ne kaikki normaalisti on. Sitä kiinnostaa enemmän taistelut, loitsujen hallinta ym kuin hovietiketin lukeminen. Se lähtee ettimään lohikäärmeitä, jotka tunnetusti kidnappaa prinsessoja palvelijoikseen, koska se haluaa ryhtyä vapaaehtoisesti lohikäärmeen prinsessaksi. Siitä sitten seuraa yhtä sun toista kommellusta ja yhteydenottoja mm. näiden velhojen kanssa.

(:

Juitze: Kyllä, kolmas kirja oli tylsä. Kirjan puoleen väliin saakka sankarimme Eragon lagasi ja lagasi leirissä - ja justiin, kun hän oli lähdössä, kyllästyin lopullisesti. Se vain lopahti - olin varmaan ensimmäisiä, jotka olivat sitä innoissaan lukemassa - englanniksi tietenkin. Mutta mielipidekysymyshän tämä vain on - jotkut tykkää kakasta hieman erityyppisistä asioista.

Nuuk47: Se Samarkandin amuletti & kumppanit on nimeltään Bartimeus-trilogia, jonka mainitsin lempikirjoikseni. Mukavaa kuulla, että joku muukin on jopa pitänyt niistä - yleensä minulle on vain sanottu että ne ovat "liian poliittisia"...

Aaa, mieleeni muistui eräs kirja. Kyseessä on Douglas Adamsin Linnunrata-sarjaan kuuluva Vielä yksi juttu..., jonka on kirjoittanut Eoin Colfer. Kirja on jatkoa aikaisemmalle sarjalle. Kirja sisältää lukemattomasti erillaisia kohtia, jossa voi nauraa mahansa kipeäksi. Vaikka kirjoittaja on eri kuin aikaisemmissa kirjoissa (tosin kirja on kirjoitettu alkuperäisen kirjoittajan muistiinpanojen pohjalta), herra Colfer onnistuu vangitsemaan erittäin hyvin tunnelman, joka oli jo aikaisemmissa kirjoissa. Taattua laatua niille, jotka tykkäävät Sci-Fi:stä, "huumorista" ja omituisista juonenkäänteistä. Kirjan lukeminen ei edes edellytä aikaisempien kirjojen lukemista, koskan kirjan alusta löytää kätevän tiivistelmän edellisten kirjojen tapahtumiin.

Noniin, eli olen ajatellut ottaa itseäni niskasta kiinni, ja raahautua kirjastoon, koska mieli tekee lukea, mutta ei ole mitään hyvää kirjaa.
Eli osaisiko joku suositella minulle jotain kirjaa, tai kirjasarjaa ?
Haluaisin jonkun fantasia-kirjan, mieluiten lohikäärmeitä yms toimintaa varustettuna huumorilla ja rakkaudella. ( Oon toivoton )

Ps. Ei tuota eragonia vai mikä lie. Ajattelin kyllä sen myös lukea joskus mutta en vielä. Eli minulle kesälukemista ! ;-)
Ja kyllä olen lukenut teidän keskustelunne, mutta ongelmana on se että kanan-aivot toimii taas eli minulle pitäisi suoraan ja erikseen sanoa että se jäisi päähän.

Mabs kirjoitti:

Haluaisin jonkun fantasia-kirjan, mieluiten lohikäärmeitä yms toimintaa varustettuna huumorilla ja rakkaudella.

Hmmh, Bartimeus-trilogiassa on toimintaa, huumoria ja (ainakin viimeisessä kirjassa) rakkautta. Lohikäärmeet valitettavasti puuttuvat - henkiä koko maailma on tosin täynnä. Elikkä Samarkandin Amuletti, Golemin silmä, ja Ptolemaioksen portti ovat näiden kolmen kirjan nimet.

Eipähän minulla tule mieleen näitä lohikäärmekirjoja muita kuin Eragon... Joka ei sekään kovin huumorilla hyöstetty ollut (tai sitten mulla on vain niin vinksahtanut maailma et minua naurattaa vain typerät vitsit kuten "Gred ja Feorge"...).

Hobitti: Sinne ja takaisin todella hyvä kirja jonka jaksaa lukea. Jännittävää menoa ja.. on vaan niin hyvä. Taru Sormusten herrasta -trilogiaa en jaksanut lukea läheskään, mutta Hobitti meni helposti. Suosittelen lukemaan, todella hyvä teos!

Itse olen lukenut kerran läpi koko Taru Sormusten Herrasta trilogian, kun äiti heitti haasteen lukuajasta. Itselläni meni hieman yli kaksi viikkoa, ja äidillä kolme - voi tosin johtua siitä, että luin kirjan kesäloman aikana ja äiti käytti siihen aikaa työviikkojen yhteydessä. :-'3 Ei se nyt niin pitkä ole (..okei, on - varsinkin jos lukee koko trilogian putkeen yhtä soittoa). Suosittelen silti lämpimästi, sillä Taru Sormusten Herrasta on mahtavan kirjailijan (J. R. R. Tolkienin) aikaansaannos, joka täytyy lukea edes kerran elämän aikana! :-')

Sitten haluaisin hypätä (..anteeksi) Harry Pottereihin. Kysymys kuuluu; kauanko teillä meni aikaa Kuoleman Varjelusten lukemisessa? Itselläni meni (..tarkalleen) 7 tuntia ja 54 minuuttia, heh heh. Pistettiin äidin kanssa veto pystyyn, jonka voitin - sillä meni hieman yli 8 tuntia. ;-') Oli mahtavaa saada kirja käteen, avata se ja tietää että "..tässä lepää viimeinen Harry Potter trilogian osa". Oli myös haikeaa sulkea se, kun oli lukenut viimeiset sanat kirjasta. ;.;''

Parhain lukemani kirja on J.R.R Tolkienin Taru sormuksen herrasta trilogia, rakastuin siihen heti ensimmäisen lauseen luettuani. Pidin kirjan kerronnasta ja kuvailusta. Suosittelen lukemaan.


ps. luin kuolemanvarjellukset varmaan 9 tunnissa.

Itsellänikin on ollut monta kertaa tarkoitus lukea Taru sormusten herrasta trilogia läpi, mutta se on aina tysähtänyt johonkin puoleen väliin en tiedä miksi, mutta ei vain ole jaksanut lukea, kun ennakkoluulo kirjan pituudesta on aikamoinen vaikkei se kuitenkaan niin pitkä ole kun koko Harry Potter tuotanto yhteensä jonka olen monta kertaa lukenut. Kai se nyt pitäisi joskus lukaista aivan kokonaan läpi.

Itse kulutin aikas paljon aikaa Puoliverisen prinssin lukemiseen, koska en koskaan halunnut lukea Potter sarjaa loppuun, luin kaikki luvut hitaasti ajatuksella, tosin välillä halusin myös saattaa sarjan päätökseen ja kun sen aika koitti, olin hieman helpottunut ja surullinen että enää ei uusia Pottereita tule. Se oli myös ainoa Potter kirja joka sai mut itkemään (joo voin myöntää vaikka olenkin pikku kovis niin minut voi silti saada itkemään, älkääs kiusatko mua tän takia). ;-(

En voisi mennä sanomaan että minulla olisi lempikirjaa, mutta jos Potter -sarjasta tulisi valita se 'suosikki' niin se olisi Feeniksin kilta, sillä se on pisin ja pidin siitä kovasti. Tolkienin LOTR-trilogiasta suosikkini on taas se viimeinen, eli Kuninkaan Paluu. En tiedä, paha alkaa soopertamaan kauheaa tekstiä lempikirjasta, sillä kuten mainitsin, en voi sanoa että minulla olisi lempikirjaa tms, ellei ole ihan pakko valita

Sitten, Anette, olen pahoillani, mutta mua alko kyrsimään tuo kun sanoit ''...Harry Potter trilogian...''.
Harry Potter ei ole trilogia, koska se tarkottaa kolmea osaa. Ymmärrän jos oot laittanu sen vahingossa, enkä pidä sua tyhmänä. Vahinkoja sattuu. Itse puhuisin, ja varmaan suurinosa puhuu mielummin: Harry Potter -kirjasarjasta. ^^

Piies. Itse luin Kuoleman varjelukset -kirjan viikossa ^^

...Ilmeisesti viestini käsitettiin väärin, kun se kerran poistettiin... Itse tosiaan huomautin, että trilogia tarkoittaa kolmiosaista kirjasarjaa - enkä todellakaan tarkoittanut sitä pahalla...

Itse varmaan luin Kuoleman varjelukset englanniksikuudessa-seitsemässä tunnissa... Oli tylsää, olin Vierumäellä, ja olin suorastaan lukittautunut huoneeseeni lukemassa sitä.

Omia lempikirjoja on nää vampyyrikirjat, jos tiiätte kirjasarjan ''Darren Shan'' ni voitte jo päätellä mistä mun roolipelihahmon sukunimikin on tullut.. Eli siihen kirjasarjaaln kuuluu 10 kirjaa, ja oon lukenu kaikki tuhannesti, paitsi sen viimesen joka on vasta ilmestyny.. (omistan siis kaikki muut)

Ja sitten mulla on kanssa se True Bloodin ensimmäisen tuontanokauden kirja, ja sitä oon täl hetkellä lukemassa, ja hyvä on ollu tähän saakka