When the night falls ~ Prologi + 1 luku !

Kirjoittanut: Ikioma Mabsinne, puspus.
Tyylilaji : Puhdasta huumoria.
Ikäsuositus : (S) (Pienimuotoisia pervouksia ja kiroilua, ei muuta)

A/N : Idea pälkähti päähäni kello 4 aamuyöllä.. Miettikää sitä sitten. Ja traileria en tee ollenkaan, vaan kirjoitan pelkästään prologin. Kiitos ja kuittaus. Ja tuosta Kaartien Taistosta, saa nähdä kirjotanko sitä enää koska nii moni noista päähenkilöistä on joko kuollu, tai niitä ei oo enään tylypahkassa, mutta tässä olis kuitenkin tää toinen tarina, enjoy !


Prologi :

Kaikki alkoi sinä helvetillisenä jouluaattona, tarvehuoneessa. Lumi oli peittänyt kaiken alleen, ja olin todella jouluisella mielellä sinä iltana. Tietenkin suurin osa ihmisistä oli mennyt jouluksi kotiin, mutta minä halusin jäädä muutamien ihmisten takia. Ehkä olisi vain pitänyt lähteä kotiin, niin vahinkoja ei olisi sattunut.

Olimme päättäneet nähdä illalla tarvehuoneessa ja vaihtaa joululahjat muiden mentyä jo nukkumaan. Odotin siellä ainakin puoli tuntia, mutta minkäs sille mahtaa että hän on aina myöhässä. Katselin aikani kuluksi ympärilleni, koska sinne oli kätketty kaikennäköisiä tavaroita. Kutistettuja kotitonttujen päitä, jonkinmoisia pilaantuneiksi menneitä liemiä, kiellettyjä pilailuvälineitä, sulkakyniä, läjäpäin kirjoja ja kaikennäköistä maan ja taivaan väliltä. Siitä määrästä tavaraa olisi moni köyhä perhe tullut onnelliseksi, ajattelin silloin.

Huomioni kiinnittyi kuitenkin erääseen kirjaan. Se välkehti hopeasävyisenä kuun valon osuessa siihen, erillään muista kirjoista. Uteliaisuuteni heräsi. Vilkaisin ovelle, mutta häntä ei vieläkään näkynyt. Astelin hitaasti kohti kirjaa ja odotin jotain. Sitä että kirja hyökkäisi kimppuuni, tai että se muuttuisi joksikin muuksi ? Ei, se oli pelkkä kirja. Kuitenkin se kutsui minua luokseen, minun teki mieli avata se ja kahlata sen sivuja pitkin. Aivan kuin se olisi jopa toistanut nimeäni. Vilkaisin vielä olkani yli ovelle, mutta se pysyi yhä kiinni niin kuin muutama minuutti sitten. Katsoin hopeista kiiltävää kantta, joka oli tyhjä, ei kirjan nimeä, ei mitään. Huokaisin syvään ja huokaukseni sekoittui haukotukseen. Epävarmana kosketin kirjan hopeista kantta. Se alkoi väreilemään kosketuksestani, aivan kuin miljoonat hiukkaset olisi lähtenyt liikkeelle kannelta. Säpsähdin kauemmas mutta olin kuolla uteliaisuuteeni. Päättäväisesti tarrasin kirjaan ja aloin selailla sivuja. Sivut olivat kellastuneet ja siitä päättelin kirjan olevan vuosisatoja vanha, ehkä jopa tuhansia. Kahlasin kirjan sivuja eteenpäin jokseenkin pettyneenä, sillä sivut olivat tyhjiä. Kaivoin tammisen sauvan kaapuni taskusta ja laskin sen kärjen tyhjälle sivulle. Sydämeni tykytti innostuksesta ja uteliaisuudesta yhä kovempaa. Vielä kerran vilkaisin olkani yli, ennen kuin kuiskasin pimeyteen; Paljasta salaisuutesi.

Odotin innoissani, mutta hetkeen ei tapahtunut mitään. Odotin minuutin tai kaksi, ja sivulle alkoi ilmestyä kirjaimia. Ne hohtivat siinä punaisena, mutta en ymmärtänyt kieltä. Tuijotin tekstiä hetken kunnes typeryyksissäni lausuin nuo sanat ääneen; EU SOU FILHO. Sitä minun ei olisi koskaan pitänyt tehdä. Juoksin tarvehuoneesta pois, juoksin niin nopeasti kuin voin. Eksyin matkalla tyttöjen kolmannen kerroksen vessaan, ja katsoin itseäni peilistä. Hautasin kasvot käsiini, ja päätin että tästä en kerro kenellekään, en edes hänelle. Lähdin ankeana astelemaan tupaani, ja kohti makuusalia itku silmissäni.
Siitä lähtien minulla on ollut salaisuus.


Joo lyhyt tuli mutta eka luku tulee piakkoin jo ;-) Kommenttia kiitos. Ps. On muute ensimmäine prologi ku oon koskaa kirjottanu.

Jännäääääääääää!!! Nopeesti se eka osa, en malta oottaa XD!
ÖÄÖÄÖÄÖÄ Miten saan 2 riviä täytee? Joo sori ei tullu

Ooh, kylmät väreet. Nyt en hoputa sua kirjottamaan koska haluan että tästä tulee perfecto! Prologi mitä lauettava. Tuo EN SOU FILHO, repesin mutta tiedänpähä mitä se tarkottaa! Minusta tämä prologi on juuri sopivan pitkä ja sopivan lyhyt. Joskus ärsyttää lukea pitkiä prologeja :)

Hämäriä sanoja o___o Joo mutta mutta, tää vaikuttaa tosi kiintoisalta. 8D Tykkäsin prologista, joten varmaan tuun tykkään niistä tulevista osistakin! Oli sen verran hämäräperäinen prologi, että jäi kiinnostaan, mitä henkilölle sitten tapahtui niiden sanojen takia. o_o Eu sou filho?

Jos nyt kirjottasit tän loppuun, kun edellistä ei oikein tosiaan tullu. :< Hihii, ekaa osaa odotellessa!

Hämyä, täytyy sanoa ja loistava prologi oli =). Tärkeintä prologissa on se, mitä se pitää sisällään, ei pituus . Saat luvan Maria alkaa kirjoittamaan pian ekaa lukua, koska tämä vaikuttaa nyt niin kiinnostavalta, että menetän yöuneni muuten ö_ö. Taustamusiikin olisit voinut tähän tunkea, mutta enpä ala enemmän viilailemaan tässä.

EU SOU FILHO? Jäämme odottamaan sen tarkoitusta jännittyneinä.

Ärggh! Nyt tuli hirvee hinku lukee koko stoory läpi samantien asdasd. Misk sä teit tollasen prologin, koukuttaa jo nyt. Mä voin hyvin kuvitella miten tyhmältä kuulostaa Marian itsensä luoma kieli. ''ärgyn Pörgin, Shigi ligi'' Mutta joo kirjota se nopee nii pääsen lukee. Arghh sori lyhyt viesti..

A/N : Tattatadaa ! Tässä se nyt olisi =) ja kannattaa kiinnittää paljon huomiota yksityiskohtiin, koska juoni ei oo ehkä vielä ihan selkee mutta kaikki aikanaan ;-) nii tosiaa, kirjotin tän 4 aamuyöllä että nauttikaa. Ja kommenttia, ja musta tää jäi vähän lyhyeks ;d

Luku 1 - The Handsome one.

Lumi alkoi painaa maata yhä raskaammin ja raskaammin joulukuun vaihtuessa tammikuuhun. Syyskausi olikin ollut sinä vuonna tavallista rauhallisempi, lukuunottamatta muutamia viuhaduksia ja riisuttuja kalsareita keskellä kirkasta päivää. Se oli kaikkien mielestä erikoista. Muutamat juonittelivatkin jo metkuja kevätlukukaudeksi, toiset harjoittelivat vipiä varten ja muutamia ei jaksanut koulu lainkaan kiinnostaa. Catherine Bond asteli hyväntuulisena kohti luihuisten pöytää. Tytöllä oli tietenkin viimeisen päälle huolitellut hiukset sekä ehostus vaikka kello ei ollut edes kahdeksaa aamulla.
“Huomenta Laureen ja Jane !”, toivotti tyttö istuutuessaan noiden viereen. Jane kohotti kulmiaan ja virnuili tytön sädehtimiselle;
“No oh, oletkos löytänyt taas sen oikean kun noin hymyilyttää?”
“Voi en suinkaan”, Catherine kiiruhti sanomaan ja katseli ympärilleen odottavaisen näköisenä.
“Tapasin viime yönä todella komean miehen! En muista edes koskaan nähneeni häntä täällä, mutta siinä hän tepasteli ujon näköisenä kuun valossa minua vastaan kun kävin yöllä vessassa! Hän oli niin komea..”, Catherine henkäisi ja loi uneksuvan katseen kaukaisuuteen. Laureen virnisti itsekseen ja kääntyi napsimaan lisää ruokaa lautaselleen.
“Kävelin myös rehtorin kanslian ohi.. Luoja mitä ähkimistä sieltä kuului, kohta niille tulee toinen lapsi, sanokaa minun sanoneen”, Catherine sanoi, suu täynnä leipää.
Laureen ja Jane purskahtivat nauruun, Janen pärskäyttäessä kuplamehut vastapäätä istuvan Akin naamalle.
“HELVETTI!”, Aki huudahti, luoden vihaisen katseen Janeen joka nauroi kippurassa Laureenin säestämänä.
“Voi ei, annas kun minä autan!”, Catherine sanoi, nappasi pöydältä yhden lautasliinan ja alkoi pyyhkiä Akin kasvoja sillä.
“Anna olla.”, Aki tokaisi, huitaisi Catherinen kättä pois ja marssi tympeänä salista ulos.
“Nojaa.. Se yöllinen mies oli kyllä komeampi..”, Catherine sanoi, alkaen etsiä katseellaan tuota salaperäistä miestä. Jane kohotti kulmiaan, bongasi poikaystävänsä ja lähti pojan kanssa astelemaan käsi kädessä pois salista. Laureen huokaisi ja tyytyi kävelemään Catherinen kanssa.

---

Aamupäivän, niin kuin iltapäivänkin tunnit sujuivat rauhallisesti, paitsi professori Boazin tunti.
“Minä nyt kyllä! Te olette aivan kamalia! MINÄ LOPETAN TÄMÄN!”, Pirte riehui naama punaisena tunnillaan, mutta ei ilman syytä. Williamsin pojat olivat saaneet jälleen kerran loistavan idean saada professori Boaz ärsyyntymään. He olivat asentaneet pollomuhkumätäpommin professorin pöydälle, naamioituna suklaarasiaksi. Tietenkin tuo oli siitä ajallaan räjähtänyt ja saanut Pirten suunniltaan.
Luokan tytöt katselivat kauhistuneena professoria, poikien vain naureskellessa.
“Allen, lopeta tuo virnuilu ei ole hauskaa!”, Cady sanoi hädissään ja ryntäsi putsaamaan paikkoja naama kalpeana ja samalla muutamien lisäpisteiden toivossa.
“Cady, älä viitsi tuo oli hupaisaa!”, Allen naureskeli, mutta sai vastauksesi Cadylta murhaavan katseen.
Luokassa vallitsi täysi sekasorto. Catherine Bond itki hiuksiensa perään, Laureen otti varovaisia askeleita kohti ovea ja luikahti tiehensä, Cady säntäili ympäri luokkaa putsatessaan sitä ja Nico, Allen, Aki ja Carl ulvoivat naurusta. Muutamat muutkin seurasivat Laureenin esimerkkiä ja poistuivat luokasta.
Viimein Cady sai luokan siistiksi, ja Pirte poistui luokasta kalpeana mumisten samalla jotain tuliviskistä.
Allen istuskeli pöydän päällä ja katseli tyttöystäväänsä.
“Olet suloinen kun hätäännyt ja suutut”
“Älä viitsi, ei ollut hauskaa!”, Cady katsoi Allenia suu ja silmät pelkkinä viiruina.
“Ihan tosi.”, Allen katseli tyttöään ja hymyili enkelimäisesti.
Cadyn poskille levisi puna.
“Ai niinkö? No, sittenhän minun pitää suuttua useamminkin..”
“Niin, vaikka ensi yönä, voisit suuttua minulle siitä kun olen livahtanut tuvastani luutakomeroon kanssasi..”
“Niin..”, Cady mietti asiaa posket enemmän punaisempina kuin äsken.
“Eli se on siis sovittu ?”, Allen kysäisi virnistäen.
“Joo.. Ei kun ei ole ! En voi poistua tuvastani, en kestä jos korpinkynsi menettää pisteitä takiani!”, Cady sanoi nopeasti, jostain syystä hätääntyneenä.
“Aijaa?”, Allenin ilme synkkeni.
“Niin.. mutta eihän täällä ole ketään moneen tuntiin..”, Cady virnisti ja asteli poikaystävänsä luo.
“Niinpä tosiaan..”, Allen yhtyi virnistelyyn.
Allen kaappasi Cadyn syleilyynsä, nousi seisomaan ja työnsi Cadyn hellästi nojaamaan pöytää vasten.
“Tämä saattaakin olla elämäni paras oppitunti.”, Allen hymähti ja painoi huulensa kiihkeästi Cadyn huulille. Cady vastasi pojan suudelmaan yhtä kiihkeästi. Cady avasi silmänsä ja irrottautui Allenin suudelmasta hetkeksi.
“Allen, mitä jos joku oikeasti tulee?”, Cady kysäisi, mutta Allen oli nopeampi. Ennen kuin tyttö huomasikaan hän oli selällään pöydällä, ilman alushousuja ja tunsi pojan lämpimien huulien kapuavan tytön sisäreittä ylöspäin. Allen päästyä maaliinsa, Cady päästi ilmoille voihkaisun, joka olisi varmasti kuulunut oven toisella puolella olevan henkilön korviin. Kasvihuone oli noiden kahden onneksi autio.

---

Laureen istui apeana mustajärven rannalla, katsellen kaukaisuuteen, samalla hytisten kylmästä.
“Hitto persehän tässä jäätyy..”, tyttö mumisi itsekseen.
“No sitten kannattaa ehkä mennä sisälle istumaan?”, tokaisi viereen tullut poika.
Laureen katsoi taakseen ja virnisti. Tytön takana seisoi puuskupuhin poika, joka hymyili Laureenille leveästi ja kantoi kädessään huopaa.
“Katselin sinua tuolta ikkunasta ja ajattelin ettei sinua saisi enää huomenna siitä ylös koska perseesi jäätyisi kiinni siihen niin ajattelin tuoda tämän sinulle.”
Laureen hymähti, mutta nousi seisomaan ja istuikin pian lämpimän huovan päällä.
“Kiitos..”, tyttö mumisi, Mendorin istahtaessa tytön viereen. Laureen nojautui poikaan, sulki silmänsä ja nautti tuon läsnäolosta.
Mendor hymyili yhä tytölle ja kiersi kätensä tytön harteille lämmikkeeksi. Aurinko värjäsi kauempana olevan hangen punaisenoranssiksi, laskiessaan pienen kukkulan taa. Kaksikko istui siinä jonkin aikaa, kunnes kylmyys ja pimeys voitti. He lähtivät rannalta kohti linnaa käsi kädessä.

---

Catherine Bond ei saanut sinä yönä unta. Tyttö nousi sängystä, katsoi kaikki sängyt läpi, kuin varmistaakseen ettei kukaan huomaa tytön poissaoloa. Hän asteli tuvasta autioille käytäville, ja jalat tuntuivat vievän häntä kuin itsestään kohti kansliakäytävää. Hän pysähtyi rehtorin oven taakse hetkeksi ja huokaisi helpotuksesta kun huoneesta ei kuulunut mitään ylimääräistä. Catherine huokaisi hetkeä liian myöhään, jolloin huoneesta alkoi kuulua kovaa kikatusta:
“Ei kai taas Lucas! Vastahan me eilen..”
“Milloin ikinä saisin kyllikseni sinusta, hunajapeppuni?”
Catherine yökkäsi. Hän halusi lähteä pois, mutta jostain syystä tytön järki sanoi että vielä ei ole sen aika.
“No yhdellä ehdolla!”, kuului Faithin kikattava ääni oven läpi.
“Kerro se, oi siirappisen syötävä yöpalani?”, Lucas mörisi takaisin.
“Jos kokeilemme sitä uutta juttua jonka ostin siitä jästikaupasta”, Faith liverteli takaisin
“Oi, en malta odottaa enää, minun oma herkkusääreni.”, Lucasin innostunut äänensävy tokaisi.
Kuului muksahdus ja kaksikko hiljentyi. Catherine epäili noiden kahden kaatuneen lattialle toistensa syleilyyn. Tyttö katseli hermostuneena ympärilleen, kunnes kuuli askeleita. Hänen sydämensä hypähti, ja katse harhaili käytävää edes takaisin. Askeleet voimistuivat ja ne tuntuivat tulevan oikealta. Catherine lähti astelemaan hiljaa kohti ääniän. Äkisti tyttö pysähtyi ja näki sen mitä oli odottanutkin: Tuon salaperäisen ja komean miehen. Catherine seisoi lumoutuneena paikoillaan, miehen tuijottaessa tyttöä.
Tyttö reipastui tuosta ja alkoi ojennella kättään:
“Olen Catherine, Catherine Bond, koulun kaunein, hauska tutustua.”
Mies katsoi tyttöä hullusti päästä varpaisiin. Catherinella oli täydet meikit naamassa ja kalliilta näyttävä mekko päällään, joka ulottui juuri ja juuri tytön takapuolen alapuolelle.
“Olen tuota .. tuota .. C -”
“Niin?”, Catherine katsoi tuota odottavasti
“Colin. Colin on nimeni.”, Mies sanoi ja tarttui hieman vastahakoisesti tytön käteen ja puristi sitä hellästi.
Catherine meinasi pyörtyä onnesta.
“Missä tuvassa sinä oikein olet kun en ole nähnyt sinua?”, Catherine kummasteli ja alkoi pöyhimään hiuksiaan paremmin.
“Öh.. tuota.. olen, tai siis en ole tuvassa.. olen öh, yövahti!”, Colin takerteli sanoissaan ja katsoi tyttöä hieman hätääntyneen näköisenä.
Catherine tarkasteli miehen kasvoja. Hänellä oli tummanruskeat silmillä roikkuvat hiukset, sekä siniset kirkkaat silmät jotka tarkastelivat tyttöä hiusten alta. Mies oli aika pitkähkö ja omasi hurmaavan hymyn, jonka nyt soi Catherinelle ensimmäistä kertaa.
“Ai yövahti.. Minunlaisia tuhmia tyttöjä varten?”, Catherine katseli miestä ja asetti huulensa törölleen.
“Niin ! Mutta suo anteeksi minun pitää nyt mennä, korpinkynsien tuvasta kuulemma puuttuu joku taas..”, Mies tokaisi, heilautti kättään ja asteli rivakasti pois.
Catherine katseli miehen perään haltioituneena. Vai niin.. Hän esittää vaikeasti tavoiteltavaa.. Ei ole ensimmäinen kerta! Minä vielä hänet saan, olenhan sentään Catherine Bond. Tyttö katseli vielä hetken siihen käytävään johon mies oli karannut, ja säpsähti tajutessaan rehtorin huoneesta tulevat äänet. Herranjumala, auttakaa joku Lucasin korvaparkoja.. Tyttö naurahti ja lähti kohti omaa tupaansa.

---

“Te nussitte LUOKASSA?”, Nico katsoi Allenia silmät pyöreänä suu auki.
“PÖYDÄLLÄ?”, Jatkoi Andy.
Allen naureskeli ystäviensä reaktiolle, ja kehuskeli saavutuksestaan. Alex mulkoili muita poikia hieman kauempaa: Pyh, heterot.. Jos se olisin ollut minä ja Joven niin olisin varmasti tehnyt sen professorin kirjoituspöydällä, jättäen jälkeni Pirten kirjan päälle ja.. Alex keskeytti ajattelunsa tajutessaan että häntä katsottiin.
“Alex, tuletko mukaan vetoomme?”, Kysyi Robert kulmiaan kohottaen.
“Njaa, mihin vetoon? Naisiin en kyllä koske..”, Alex mutisi vastaukseksi.
“Kuka panee eniten ja eri paikoissa voittaa erikoispalkinnon”, virnisti Nico takaisin.
Alex epäröi hetken, mutta nyökkäsi hitaasti. Muut pojat kiljuivat riemusta, mutta Alex kääriytyi peittonsa alle ja ummisti silmänsä. Hän sulki korvansa toisten suunnitelmilta ja uppoutui unelmiinsa täysin. Viimeinen ajatus pojan päässä oli mielikuva hänestä ja Jessy Benfordista lumisessa metsässä.

Ei samperi sain vuoden naurut :--D Tää on mahtavaa tekstiä, kiitos hmm koitan keksiä rakentavaakin :
Alex on mukana (ofc XD)
- Cady on ehkä vähän liian ''rohkea'' Cadyksi, mutta pidin tuosta tuhmemmasta Cadystä

Jatkoa odottelen :' )

Pps. Kai toi Jessy ♥ Alex käy toteen ? Käyhän ?

*Kuolee* XD Joo-o.. mitä tähän nyt sanois? =D Ihan loistava, eikä haittaa yhtään, vaikka Cady oliski vähä "rohkeempi". >'D ( Allenhan se sitä paitti tossapäälle käy.. XD) Ihan pirun loistava, repeilin vaan kokoajan kun luin tätä. Tykkäsin kirjotustyylistä ja jutut nauratti, yksinkertasesti loistavaa. Väännä nyt pliis nopeesti sitä seuraavaa osaa, ja tee siitä vähintään yhtä mahtava kun tästä! Jookos <3

Ihan sika hyvä osa Catherine oli niin oma itsensä, ja repeilin sen kommenteille tosi paljon. Osasit tosi hyvin toteuttaa kaikki hahmot, ja ootan innolla tokaa osaa.

Ainiinjoo, olin niin haltioissani, että unohdin sanoo ton saman mitä Aino jo mainitsi. Eli mustaki hahmot oli loistavasti toteutettu, kaikki aika silleen omia itsejään. =D Etenkin ny joku Catherine, ihan samanlainen. Noista sai just sellasen kuvan, mikä ropessaki on tullu.

“Allen, lopeta tuo virnuilu ei ole hauskaa!”, Cady sanoi hädissään ja ryntäsi putsaamaan paikkoja naama kalpeana ja samalla muutamien lisäpisteiden toivossa.
- Juuri näin. =DD

Voi jeesus repes, ja pahasti.. viekää sairaalaan XDDD
Allen naureskeli, mutta sai vastauksesi Cadylta murhaavan katseen.
Miten saan aina sellasen käsityksen, et ainaku Allen tekee jotain "väärin", nii Cady alkaa kyylää murhaavalla katseella? XD

Loistava osa.

“Ei kai taas Lucas! Vastahan me eilen..”
“Milloin ikinä saisin kyllikseni sinusta, hunajapeppuni?”
Catherine yökkäsi. Hän halusi lähteä pois, mutta jostain syystä tytön järki sanoi että vielä ei ole sen aika.
“No yhdellä ehdolla!”, kuului Faithin kikattava ääni oven läpi.
“Kerro se, oi siirappisen syötävä yöpalani?”, Lucas mörisi takaisin.
“Jos kokeilemme sitä uutta juttua jonka ostin siitä jästikaupasta”, Faith liverteli takaisin
“Oi, en malta odottaa enää, minun oma herkkusääreni.”, Lucasin innostunut äänensävy tokaisi.

Kuolin tuossa xDD. En muista milloin olisin viimeksi nauranut näin makeasti :'D. Mahtava ensimmäinen luku, toista lukua kehiin, ja pian!
Cadystä tuli tuhma, uulalaa ~ Ja toi oli myös niin Cathin tapaista, että toi ropetusmuistojakin oikein mieleen. Teksti oli sujuvaa,
mahtavaa ja, voi vaikka mitä, Maria. Jos sä et kirjoita tätä tarinaa loppuun, tapahtuu hirveitä ^^.

XD purskautin limut ekan kerran näytölle tossa pirten raivokohtauksessa ja toisen kerran olin tukehtua limuuni ku luin faithin ja lucasin herkkupeppuilusta.. ja luulin että saanan tehtävä oli tukehduttaa mut limuun mut ei näköjään XD Hyvä tarina, nostan peukkua<3

Mariaaa, pääsiskös mukaan seuraavaan osaan :3 Chris Cadella ilmottaudun.

Minusta todella upea ja hauska luku! Pakko sanoa! Tuossa oli monia hauskoja kohtia, jotka toivat hymyn huulille tai laittoivat suoranaisesti nauramaan! Muuten, oonks mä ilmoittautunut? Jos, en niin voinks vielä ilmoittautuu myöhäisempiin osiin?

Kiitos kaikille ihanista kommenteista Ja tosiaan nyt kävi sitten niin että kovalevy posahti ja 2 luku mitä olin kirjotellu ihan mukavasti meni sen sileän tien ja konekkaa ei oo kunnossa niin 2 osassa kestää vielä.. En edes tiiä koska saan koneen takaisin. : (
Krisu ja Tero, laitan teidät mukaan ^^ ja varsinaista ilmottautumista mulla ei oo ollu koska on kivampi päättää itse ketä tunkee ja mihinki ;-) Tosiaan kommentit oli ilahduttavia ja suorastaan pakottavat mua kirjottamaan.

Yritän kirjottaa sen sitten mahdollisimman pian ku saan koneen takas.
( Tarkottaa myös sitä ettei mua näy tylyssä paljoa )

* Odottaa innolla toista lukua ja toivoo että se Marian kone korjautuisi mahdollisimman nopeasti. * Joo, minustakin olisi kiva kirjoittaa joku tarina, mutta jos teen ilmoittautumisen, tärkeimmät henkilöt ei ilmoittaudu, niin sit tulee aina vähän outo. :'D Enkä viittisi tehdä ilman lupaakaan kenestäkään, jos ne ottaa nokkiinsa..