Mä tiedän hyvin, miltä Emmasta tuntuu. Mullekkin on käyny näin, eikä siitä oo montaa kuukautta. Tyyppi valehteli kaiken itsestään ja sit nauroi räkäisesti päälle, koska olin luullut häntä siksi, mitä hän oli itsestään kertonut. Ja kun kerran menettää luottamuksen johonkin - no siitä jää ikuiset arvet. Ensiksi, tuntee olonsa petetyksi, tyhmäksi ja vihaiseksi. Mkä pahinta, jos siitä alkaa itseensä syyllistämään.
Vaikka me ei kunnolla tunnetukkaan niin voin sanoa, että tuo tieto tuli ihan puskan takaa ja yllätti minutkin. En vain tajua, miksi pitää esittää toista, siinä ei ole mitään järkeä ja toiseksi useimmiten tulee umpikuja vastaan. Ei se ole iästä, sukupuolesta tai pituudestakaan kiinni tykätäänkö vai ei. Luonne ratkaisee aikalailla täällä, ainakin minun mielestäni. Se riittää, että on omaitsensä - kukaan ei voi vaatia muuta.
Eniten mua harmittaa Emman puolesta, koska tää oli todella ruma ja anteeksiantamaton temppu sille. Emman on kaikki oikeus olla sulle vihainen, koska minä ainakin olisin todella tuohtunut, ja minä olinkin kun minulle kävi näin. Mä en tiedä pystynkö mä henkilökohtaisella tasolla luottaan suhun enää, mutta toivon, että saat asiat sovittua kaikkien kanssa, jota tää on loukannu. Multa sulle pointseja ei heru, mutta toivon, että opit tästä jotakin.
~ Sori, että tungin tänne, mutta en pystynyt olemaan vaiti.